Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Pentti Haanpään museossa Siikalatvan Piippolassa vaihtaa omistajaansa sunnuntaina kello 18 pieni, mutta sisällöltään sitäkin merkityksellisempi pahvilaatikko.
Laatikon luovuttaa edesmenneen kustannustoimittajan Eino Kauppisen poika Matti Kauppi kirjailija Pentti Haanpään (1905-1955) suvulle. Sen ottaa vastaan todennäköisesti joko kirjailijan sisar ja tätä nykyä Siikalatvan iäkkäin asukas Heidi Kauranen, 101, tai sitten kirjailijan oululainen veljenpoika Jussi Haanpää.
Ainakin osa laatikon sisällöstä tulee näytteille Piippolan kirjaston yhteydessä toimivan museon vitriineihin.
Mutta nyt siihen laatikon varsinaiseen sisältöön: se kätkee paitsi Pentti Haanpäähän, myös kirjailijan isään Mikko Haanpäähän ja isoisään Juha Haanpäähän liittyvää aineistoa.
"Kuten alkuperäiskäsikirjoituksia ja valokuvia", kertoo tietokirjailija Matti Salminen.
"Siellä on esimerkiksi Mikko Haanpään alkuperäiskäsikirjoitus , josta Pentti teki romaanin, mitä ei koskaan julkaistu. Samoin siellä on Mikon tekemän näytelmän käsikirjoitus. On siellä myös Pentin ensimmäinen teos, novellikokoelma sidottuna painoksena."
Salmisella on sormensa pelissä siinä, että kirjailijan jäämistöä palautuu nyt tämän kotikonnuille ja sukulaisten haltuun.
Tietokirjailija itse pääsi hajallaan olleen jäämistön jäljille kootessaan kirjailijan elämäkertaa. Matti Salmisen teos julkaistiin elokuussa. Samassa yhteydessä julkaistiin Salmisen toimittama Haanpään novellien kokoelma .
Haanpään jäämistön tiedetään olevan erittäin laajan. Se sisältää sekä kaunokirjallista että henkilökohtaista materiaalia.
Ensimmäinen erä jäämistöä lähti Piippolasta kohti pääkaupunkiseutua kustannustoimittaja Eino Kauppisen matkassa jo Haanpään hautajaispäivänä. Sittemmin Kauppinen pyysi kirjailijan leskeä Aili Haanpäätä lähettämään lisää jäämistöä.
Kauppinen piti saamiaan aineistoja hallussaan aina 1970-luvun puoliväliin asti, kunnes Haanpään tytär Elsa Hyvärinen sai pitkällisten vaatimusten jälkeen Kauppisella olleen aineiston itselleen. Aineistosta annettiin kopiot myös Suomen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistolle.
Todellisuudessa Kauppinen ei kuitenkaan luopunut kaikesta Haanpää-materiaalista. Osan aineistosta hän vei ennen kuolemaansa SKS:n kirjallisuusarkistoon, mistä se löytyy Eino Kaupin arkiston nimellä - vuonna 2001 kuollut Kauppinen kun oli vaihtanut nimensä Kaupiksi.
Viimeiset osat Kauppiselle päätyneestä aineistosta löytyivät vasta kuluvan vuoden alussa miehen perikunnan avulla.
"SKS:n arkistoja läpi käytyäni tulin siihen tulokseen, että eihän tässä voi olla kaikki, ja päätin ottaa yhteyttä Kauppisen poikaan Matti Kauppiin. Hän lupasikin penkoa isänsä papereita", Salminen muistelee.
Tammi-helmikuun vaihteessa Salmisella oli valmiina Haanpää-elämäkerrasta ensimmäinen versio, kun puhelin soi. Soittaja oli Matti Kauppi, joka pyysi käymään isänsä entisessä asunnossa Espoon Tapiolassa.
"Ja kun menin sinne, olin lentää takamuksilleni!"
Haanpäähän liittyvää jäämistöä oli löytynyt Kauppisen työhuoneesta muuttolaatikollinen. Salmisen mukaan aineistoa pitää käydä lävitse edelleen.
Eino Kauppinen ei halunnut luopua hallussaan olleesta aineistosta kaiketi siksi, koska hän suunnitteli Haanpää-elämäkertaa.
"Eräänlaisen ensimmäisen osan hän oli julkaissut vuonna 1966. Toista osaa ei ilmestynyt koskaan", Matti Salminen kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva