Artikkelin lähde Kaleva
Timo Myllykoski Kaleva
Raahe Kirjailija Pekka Jaatiselta meinasi karata mopo käsistä, kun hän ryhtyi toden teolla kirjoittamaan nyrkkeilymaailmaan sijoittuvaa Torpedo-romaania. Kirjailijalle läheisestä ja rakkaasta aiheesta kertoo paljon se, että lähes 500-sivuinen Torpedo on 14 kirjaa julkaisseen Jaatisen toistaiseksi pisin romaani.
"Tuli aika mammuttijuttu. Paikoitellen aihe vei miestä eikä mies aihetta", toteaa Jaatinen.
Torpedo ei ole ylistyslaulu nyrkkeilylle. Se on varsin totuuspohjainen kuvaus ammattilaisnyrkkeilyn synkästä ja vaietusta puolesta, tarina sääntöjen vastaisia menetelmiä ja likaisia temppuja käyttävästä, valehenkilöllisyyksien suojissa ottelevasta torpedosta.
"Tällaisten torpedojen avulla on helppo tuhota ura lupaavalta nuorelta lahjakkuudelta. Torpedo osaa tosi ikäviä juttuja, joilla pystyy tuottamaan ruumiinvamman, esimerkiksi katkaisemaan käden toiselta ilman, että se näyttää miltään muulta kuin vahingolta, jos siltäkään", Jaatinen selvittää.
Hän myöntää, että etenkin nyrkkeilypiirien palaute kirjasta jännittää. Toisaalta hän sanoo, ettei yrityksessä valottaa totuutta ole mitään pahaa.
"Voihan olla, että tällainen aiheuttaa hyvääkin. Valvonta saattaa tiukentua."
Pintatasolla Torpedo on toiminnallinen jännitystarina. Viihteellisyyden alla, romaanin ytimenä ja kantavana ajatuksena Pekka Jaatinen käsittelee ihmisenä muuttumisen vaikeutta.
"Syvemmällä tasolla se on tarina omaksi itseksi tulemisesta. Siitä, miten vaikeaa itse kullakin on päästä eroon joistakin huonoista tavoista", hän kertoo.
Jaatinen toivoo lukijalle jäävän romaanista jotain käteen sittenkin, kun ytimen ympäriltä riisutaan viihteelliset elementit.
"Toivon, että se herättäisi ajatuksia itseksi kasvamisesta, ihmisenä toteutumisesta sekä uskalluksesta ja kyvystä muuttua, jos sellaiseen tarvetta on."
Ihmisenä muuttumisesta kirjailija on kerännyt omakohtaista kokemusta pyristelleensä irti pahoista tavoista. Hän on tehnyt matkan alkoholistisesta ryyppäämisestä absolutismiin ja opetellut puhumaan aina ja kaikille pelkästään totta.
"Kuvittelisin tietäväni millaista on, kun alkaa muuttamaan omat tavat ja tottumukset sellaisiksi, että voi olla sinut itsensä kanssa. Jotain siitä siirtyi nyt romaanihenkilö Josén kokemuksiin. Josékin haluaa olla rehellinen ja irtautuu vale-elämästä."
Romaania varten Pekka Jaatinen teki runsaasti taustatyötä haastattelemalla muun muassa suomalaisia nyrkkeilyvalmentajia. Kun kirjailijan tietoon alkoi tihkua kiistatonta faktaa siitä, että torpedotoiminta on totta ammattilaistasolla, hän innostui aiheesta entistä enemmän.
Torpedon kansien väliin painetusta tekstistä 30 prosenttia on Jaatisen mukaan fiktiota ja 70 prosenttia faktaa.
"Keräämästäni materiaalista jäi kolmasosa hyödyntämättä. Lisäksi kustannustoimittaja ja muut kirjan tekoon osallistuneet tekivät karsintoja ja poistoja, jotka näin jälkeenpäin katsottuna ovat olleet paikallaan."
Kirjan ottelukuvaukset Jaatinen kertoo kirjoittaneensa suorastaan hurmiossa. Iskujen antamisen ja vastaanottamisen itsekin kehässä kokeneelle nyrkkeilyottelun etenemisen ja nyrkkeilijän tuntemusten kuvaaminen oli helppoa.
"Kustannustoimittajasta lähtien kaikki kirjan käsikirjoituksen ennakkoon lukeneet ovat kiitelleet ottelukuvauksia", Jaatinen sanoo.
Kerratessaan painotuoreen romaanin teemoja Jaatinen yllättyy itsekin siitä, kuinka monia eri kerroksia hän loppujen lopuksi onnistui Torpedoon kehimään.
Päällimmäisten teemojen lisäksi kirjailija sanoo romaanin käsittelevän ihmissuhteita ja olevan myös rakkaustarina.
"Lisäksi väitän, että Neuvostoliitto antoi aseapua Nicaraguan sandinisteille Suomen kautta tapahtuvana laivauksena. Tällaistakin rakentui tarinaa kehitellessä", hän sanoo ja pitää pitkän tauon ennen kuin jatkaa:
"Niin siinä taisi sitten käydä, että aika paljon kaikenlaista tarinaan tuli sisällytettyä."
Artikkelin lähde Kaleva