Artikkelin lähde Kaleva
Kati Luoma Kaleva
Oulu Jos ihminen on valmis tatuoimaan työpaikkansa logon kahteen kohtaan kehossaan, voidaan ehkä jo puhua hyvästä työpaikasta ja motivoituneesta työntekijästä. Sellaisia ovat toisilleen oululainen Jumpru Pub ja 36 vuotta sen portsarina toiminut Kari "Mälli" Mäläskä.
"Olen Jumprun mies. Tämä talo on antanut minulle ystäviä ja elintason", tiivistää Mäläskä, jonka sääreen ja olkavarteen Jumpru on ikuistettu.
Heti koulunpenkiltä Mäläskä ei vielä rynnännyt portsarin hommiin, vaan teki hammasteknisiä töitä vuoteen 1990 saakka. Hammasteknisen uransa viimeiset 13 vuotta hän vietti päivät laboratoriossa ja yöt portsarina.
"Sitten vaihdoin valkoisen takin lopullisesti portsarin hommiin. Olen niin sosiaalinen ihminen, että hammastekninen työ oli minulle liiaksi sellaista oman työpöydän ääressä nyhräämistä."
Mäläskän työ Jumprussa ei ole jäänyt pelkästään vahtitieteen harjoittamiseen. Hän on muun muassa tehnyt ja organisoinut vanhaan ravintolakiinteistöön lukuisia remontteja.
"Olen sellainen yleismies Jantunen tässä paikassa", Mäläskä sanoo.
Mäläskä ei ensin lähde luettelemaan hyvän portsarin ominaisuuksia.
"Sen saavat asiakkaat määritellä", Mäläskä naurahtaa, mutta kysymys jää mieleen hautumaan.
Mäläskän ensimmäinen mielikuva portsarin työstä on peräisin lapsuudesta. Hänen isänsä toimi ammatissa vuosikymmeniä ennen kuin vaihtoi alaa.
"Aika harvoin me näimme. Isä tuli aamuyöllä kotiin. Kun lähdin kouluun, hän oli nukkumassa. Illaksi hän lähti taas töihin."
Hyvistä portsareista kysyttäessä Mäläskällä on heti heittää kaksi nimeä kehiin: nyt jo edesmenneet 45 Specialin Juha Oksanen sekä Seurahuoneella ja Raksilan klubilla työskennellyt Beni Pussinen.
"Nämä olivat sellaisia verbaalitaitureita, jotka osasivat lupsakkuudella hoitaa tilanteet", Mäläskä sanoo.
Portsarille on Mäläskän mukaan eduksi, jos hänellä on taipumusta nokkeluuteen. Ja niinkin voi käydä, että työ opettaa tekijäänsä.
"Vähitellen tässä työssä tulee sellaiseksi, ettei ikinä jää sanattomaksi."
Haastattelun edetessä Mäläskän mieleen juolahtaa lausahdus, joka hänen mielestään kuvaa oivallisesti hyvän portsarin asennetta.
"Älä koskaan silitä kissaa vastakarvaan."
Työssään kaupungin yöelämässä, viihdevaihteen päälle lykänneiden ihmisten keskellä Mäläskä näkee ja kuulee yhtä sun toista. Joskus häneltä on kaupungilla tultu kysymäänkin, oliko esimerkiksi joku tietty ihminen edellisiltana Jumprussa. "Kysy siltä", on Mäläskän vakiovastaus.
Vaikka portsareilla ei sinänsä ole vaitiolovelvollisuutta, asiakkaiden hölmöilyt jäävät elämään korkeintaan paikan portsareiden keskinäisissä jutusteluissa. Kaupungilla niistä ei hölötetä.
"Minusta on hieno tapa pitää turpansa kiinni ihmisten asioista", Mäläskä sanoo.
Kari Mäläskää juhlittiin isolla porukalla jo menneenä lauantaina - missäpä muualla kuin Jumprussa. Torstaille, varsinaiselle syntymäpäivälle riittää kuitenkin myös vielä suuren juhlan aihetta, sillä Mäläskä kihlautuu tänään naisystävänsä kanssa.
Tällä hetkellä 60-vuotiaan portsarin suurin haave ei olekaan moottoripyörä, uusi auto tai vene, vaan yhteisen arjen aloittaminen morsiamen kanssa, saman katon alla.
Artikkelin lähde Kaleva