Artikkelin lähde Kaleva
Oululaisen valokuvaaja Vesa Rannan (s. 1973) tämän hetken Oulua kuvaava valokuvanäyttely saa kaivamaan esiin suunnilleen Rannan syntymän aikoihin ilmestyneen valokuvaaja Matti Saanion ja pastori, kirjailija Iikka Vuotilan teoksen Oulu - kaupungin muuttuva omakuva (Pohjoinen 1972).
Mikä on muuttunut kaupungissa kuluneiden noin 40 vuoden aikana? Vai onko pohjimmiltaan muuttunut paljonkaan?
Jotain hyvin samankaltaista tunnelmaa on Saanion ja Rannan kaupunkikuvissa.
Kaupunki on muutoksen tilassa. Se oli sitä vahvasti 1970-luvulla ja se on sitä nyt. Uutta rakennetaan, vanhaa puretaan pois. Ja joskus vanha vaan autioituu tarpeettomana elämän painopisteiden siirtyessä toisaalle. Ristiriidatonta tämä ei ole.
Rannan valokuvassa jo melkein maan tasalle räjäytetty Toppilan vanha siilo on kuin riekaleinen torahammas.
Se on kuvana vaikuttava ja samalla kiistaton dokumentti kaupunkikuvan muutoksesta ja tietyn historiallisen kerrostuman katoamisesta lopullisesti.
Itsestään selvän kauniina ei kaupunki Rannan valokuvissa näyttäydy, rujona pikemminkin. Rannan tutkimusmatka kotikaupunkiinsa onkin henkilökohtainen. Julkisivun ylläpitäminen ei ole tärkeää, vaan lähtökohtana on kuvaajan oma kokemus.
Mikä sitten pehmentää tylyyden ja tekee kaupungin eläväksi ja asumisen arvoiseksi? Luonto - joki virtaa ja sorsat uiskentelevat sen tummassa vedessä - ja ihmiset.
Nuorisolla on omat vahvat alakulttuurinsa, hartaushetkillä oma osallistujajoukkonsa ja tulipalon magnetismi vetää yhä puoleensa uteliaita.
Kuvassa Kevät lapsi kävelee kumisaappaissaan syvässä vesilammikossa: keväisten sulavesilätäköiden houkutus pysyy.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva