Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Markku "Korkki" Korhonen, 54, on hienosävyinen klarinetisti. Kun hän tulkitsee Oulu Sinfonian riveissä piano pianissimo, mahdottoman hiljaa, joutuu kuulija ihmettelemään, puhaltaako mies vaiko imee soitintaan.
Korvia hivelevää melodialinjaa tämä "Karjasillan Karl Leister" siis osaa soittimestaan venyttää.
Mainittu Berliinin filharmonikkojen muusikko oli 1960-1980-luvuilla maailman klarinetistien idoli, joka tunnettiin virheettömästä äänenmuodostuksestaan.
Huomattavasti läheisempiä esikuvia Korhoselle ovat olleet hänen suomalaiset opettajansa Osmo Vänskä, Vilho Huomo, Mauri Kinnunen ja Sven
Lavela.
"Välillä tulen menneeksi fiilistelyissäni liiankin pitkälle, mutta hiljaisista sävyistä kasvaa usein enemmän musiikkia kuin täysillä paahtamalla", Korhonen arvioi.
"Pelkästään kovia ja komeita efektejä, jotka ovat suurelle sinfoniakokoonpanolle luonteenomaisia, ei kukaan jaksa kuunnella pitkään. Hiljaiset äänet vievät kuulijan maagisempaan hetkeen."
Oulu Sinfonian pultissa Karjasillan poika on työskennellyt yhteen menoon pian kolme vuosikymmentä. Muusikon uralle hän suuntasi 1970-luvulla Oulun musiikkioppikoulusta varuskuntasoittokunnan
kautta.
Ennen paluutaan Oulun orkesteriin vuonna 1985 Korhonen oli ehtinyt kuulua muun muassa Kotkan, Vaasan ja Helsingin kaupunginorkestereiden kokoonpanoihin.
Orkesterimuusikkojen virkaehtosopimuksessa on pykälä, jonka mukaan orkesterin jäsen voi 50 vuotta täytettyään siirtyä halutessaan alempaan stemmaan samalla palkalla.
Korhonen ei ole halunnut vielä luopua klarinettiryhmän äänenjohtajuudesta, sillä hän tuntee virtaa riittävän.
"Kun kollegat rupeavat kääntyilemään ja katsomaan sillä silmällä, pitää ruveta miettimään näitä asioita."
Hän odottaa Oulu Sinfoniassa tapahtuvan kehitystä, kun uusi taiteellinen johtaja Johannes Gustavsson ottaa tosissaan ohjat käsiinsä.
"Harjoittelun määrä orkesterilla tulee todennäköisesti lisääntymään, mihin sisältyy sektioharjoittelua kapellimestarin ohjauksessa. Kaikki tämä varmasti kuuluu konserteissa."
Pikkuhiljaa klarinetisti on myös opetellut kapellimestarin tehtäviä johtamalla Oulun ev.lut. seurakuntien ja konservatorion suurta Viventi-puhallinorkesteria.
"Johtamisen pitäisi kuulua jokaisen muusikon koulutukseen. Se auttaa ymmärtämään asioita ihan eri näkökulmasta."
Viime talvena Korhonen sai vielä haasteekseen oululaisen Uuden musiikin lokakuu -nykymusiikkijuhlan. Hän toimii festivaalin taiteellisena johtajana yhdessä pianisti-säveltäjä Jouko Tötterströmin kanssa.
"Itse en ole hirveän innostunut super-hyper-modernista musiikista. Esimerkiksi Kaija Saariahon klarinettikonsertossa, jonka Radion sinfoniaorkesteri kävi esittämässä Oulussa, sooloinstrumentti joutuu pelkkien efektien välineeksi", Korhonen sanoo.
"Tänä päivänä melodia tahtoo säveltäjiltä unohtua. Uuden musiikin tekeminen ei saisi olla pelkkää kikkailua."
Korhonen myös kokee tulleensa ajan mittaan suvaitsevammaksi.
"Ihminen kypsyy ja pehmenee. Särmää ei ole enää samalla tavalla kuin joskus ennen. Voin helpommin hyväksyä erilaiset näkökulmat."
Oululaiseen musiikkikulttuuriin Korhonen kaipaa yhteistyötä eri taidelaitosten ja yksityisten taiteen tekijöiden välille.
"Oulu Sinfonia tekee yhteistyönä oopperaa, vaan ei juuri mitään muuta. Viikonvaihteessa esitetyn Oulun tuomaa -ilottelun voi laskea harvinaiseksi poikkeukseksi."
Uuden musiikin lokakuussa yhteistyö ja talkoohenki sen sijaan ovat vielä voimissaan jo pelkästään siitä syystä, että festivaalin budjetti on alle kymmenesosa Oulun musiikkijuhlien vastaa-vasta.
Lokakuun iskusanoja tänä vuonna ovat kuva, ääni ja improvisaatio.
Nuori saksofonivirtuoosi Joonatan Rautiola esittelee soitintaan monin tavoin.
Mykkäelokuvakilpailun finaalissa muusikot improvisoivat elokuvien taustalla. Kuoro ja urkurit improvisoivat tuomiokirkossa.
Lähes jokaiseen Uuden musiikin lokakuun konserttiin sisältyy lisäksi kantaesityksiä tutuilta ja vielä tuntemattomilta säveltäjiltä.
Artikkelin lähde Kaleva