Kätilöstä kirjoittajaksi

Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Ylivieska Ylivieskalaisella Kirsti Mäenpäällä on kirjoittamisen palo. Hänellä on kiire, jotta ehtisi kirjoittaa kaiken aikomansa ennen kuin sairastuu tai kuolee pois. Tulipalokiire ei kuitenkaan enää ole.
"Hoppu on laantunut, kun olen päässyt alkuun, ja enimmät höyryt ovat päässeet pihalle."
Sormet ovat syyhynneet kirjoittamiseen aina, mutta työssä ollessa tekstejä syntyi vain pöytälaatikkoon. Mäenpään siirryttyä eläkkeelle kirjoittaminen sai vallan. Nyt kirjoittaminen on jokapäiväistä työtä.
Mäenpää on kirjoittanut runoja, historiikkeja ja viimeisimmäksi romaanin. Runoteos Punaiset korkokengät oli ensimmäinen kirja ja omakustanne. Sen hän julkaisi viisi vuotta sitten. Uusin kirja on romaani Rankapuut ja leivosen laulu. Se on aivan tuore. Kirja kertoo lottoa-vasta pariskunnasta ja vaimon houriessaan näkemistä unista.
Seuraavakin käsikirjoitus on jo valmis. Se odottaa kustantajan löytymistä.
Mäenpää on tarkastellut kirjoissaan muun muassa naisen asemaa. Runoissaan hän ottaa kantaa arkipäivän asioihin, vaikkapa johtajien saamiin optioihin ja tavallisen kansan elämään.
Tehtäväksi annettu käsittelee hänen työtään kätilönä. Kirja sisältää alalla tapahtuneen myllerryksen siitä alkaen, kun hän 19-vuotiaana meni kätilöopistoon. Teos päättyy siihen, kun hän jäi eläkkeelle 37 vuotta myöhemmin.
Kun Mäenpää aloitti työnsä Ylivieskan sairaalassa, sen synnytysosasto oli viisihuoneinen. Vuodepaikkoja oli 12 ja synnytyspaikkoja kaksi.
"Olin työvuorossa yksin synnyttävän äidin ja jo synnyttäneiden kanssa. Oli vain kädet, peltinen stetoskooppi ja huuhteluhuone, jossa kävin hädän hetkellä pitämässä käsiä ristissä."
Sisäinen ääni sanoi Mäenpäälle joskus, että kaikki ei ole niin hyvin kuin miltä näyttää.
"Koskaan ei voinut olla varma, kuinka synnytys päättyy."
Suuri helpotus Mäenpään mukaan oli, kun synnytykset siirrettiin isompiin yksiköihin, joissa työvuorossa on aina useampi kätilö, lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa.
Synnytys ei Mäenpään mukaan ole mitään elämysmatkailua, vaan totista puurtamista. Siinä ovat läsnä samassa hetkessä elämä ja kuolema.
Hän ottaa kantaa myös vanhemmuuteen.
"45 vuotta on valistettu synnyttämään hallitusti, yksin tai yhdessä. Milloin aletaan opetella pysymään vanhempina?"
Naisen asemaa Mäenpää mietti erityisesti kirjoittaessaan historiikkia isovanhemmistaan.
"Isoisä oli paljon esillä ja istui 30 lautakunnassa. Mummo oli hiljainen ja työteliäs. Hän hoiti lapset ja piti talon pystyssä."
"Näkyvyyttä saavat he, jotka ovat esillä. Nainen pitäisi nähdä myös tekojensa kautta ja kokonaisuutena."
Mäenpään kodissa on paljon hänen kuvallista tuotantoaan, ikoneja, öljyvärimaalauksia ja savitöitä sekä myös lasten ja lastenlasten kätten töitä.
Kirjoittajana ja kuvantekijänä hän käsittää sanan ja kuvan yhdeksi. "Se on yksi paketti."
Sanat ja kuvat yhdistyvät hänen kirjoissaankin. Ne on kuvittanut hänen tyttärensä Elisa Drossos.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva