Artikkelin lähde Kaleva
Antti Ervasti Kaleva
Oulu "Kaikki on Kiimingin Lions-klubin syytä", naureskelee Mikko Alatalo Kantri III - Maailma tarvii duunaria -levynsä julkaisua ja koko Kantri-trilogian valmistumista. Onnistuneen jäsenhankintansa tuloksena klubi sai lähettää valitsemansa nuoren Teksasin Dallasiin kansainväliseen Lions-konferenssiin vuonna 1968.
"Siellä pari kesäistä viikkoa kuulin kantria ja rakastuin siihen ensi kuulemalta. Sitten aloin heti kuunnella radiosta Jussi Raittisen kantriohjelmia. Minulla oli Kiimingissä antenni, jonka avulla kuuntelin paljon kantria Ruotsin radiosta."
Musiikkityyli leimasi Alatalon musiikkiuraa jo varhain. Ensimmäiselle sooloalbumille Maalaispoika oon hän sisällytti paljon kantrivaikutteita ja -soittimia.
"Samoin Juice Leskisen kanssa yhteisessä Coitus Int -bändissämme soitin kantrisoittimia: slidekitaraa, viulua ja huuliharppua sekä banjoa Juankoski Here I Come -kappaleessa. 1975 tein Vanha isäntä -yhtyeen kanssa tyylipuhtaan kantrikappaleen Lättähattublues."
Alatalo aloitti suururakkansa vuonna 2001 julkaistulla ensimmäisellä Kantri-levyllä, ja kakkonen seurasi 2008. Uutuus huipentaa trilogian, jota artisti sanoo opinnäytetyökseen.
"Halusin mukaan erilaisia kantrin tyylejä, kuten western swingiä, cajunia, tex-mexiä, bluegrassia, kantrirokkia ja tietysti balladeja. Toki kappaleet ovat vahvasti suomalaiseen maisemaan sovitettuja. Suomen kansahan rakastaa kantria, mutta se ei itse vain tiedä sitä."
Alatalo muistelee, että 1970-luvulla kantri soi vähäisillä radiokanavillamme. Vasta myöhempinä soittolistakanavien aikoina musiikkipäälliköt tulivat siihen tulokseen, että viulut ja banjot ärsyttävät ihmisiä.
"Mieluummin pelataan varman päälle ja soitetaan 150:ttä kertaa sitä samaa Eppu Normaalin tuttua hittiä. Tosin Radio Suomi on alkanut soittaa ihan viime aikoina enemmän kantria. Uskon, että television Nashville-sarja tutustuttaa suomalaisia tähän musiikinlajiin."
Uudella levyllä lauletaan paljon Pohjois-Suomesta ja Oulusta. Vie mut takas Ouluun -kappale kertoo humoristisen tarinan eteläsuomalaisesta basistista, joka haluaa soittajaksi Ouluun pakoon raskaaksi tullutta tyttöystäväänsä.
Vakavampia sävyjä sisältää kappale On kotipiha hiljainen. Se syntyi Alatalon kotitalossa Kiimingin Alakylässä seuraavana aamuna, kun hänen äitinsä oli edellisenä iltana menehtynyt OYS:ssa. Myös laulu Synnyinkoti on syntynyt Kiimingissä.
"Pohjoissuomalainen maisema synnyttää minussa lauluja siksikin, kun satun olemaan yksi harvoista pohjoissuomalaissyntyisistä lauluntekijöistä."
Alatalo nostaa Kantri-trilogian toiseksi päätyökseen heti Lauluja siirtomaa-Suomesta -sarjansa jälkeen. Erityisesti Kantri I ja uutuus sisältävät voimakkaita kannanottoja suomalaisen maaseudun puolesta sekä tarinoita surkeista ja surkuhupaisistakin ihmiskohtaloista.
"Siellä on lukiolainen kouluampuja. Nuoren isännän vaimo lähtee kaupunkiin, kun ei jaksa enää tehdä yhdentoista miehen töitä. Keski-ikäinen mies itkee toisen miehen kanssa itkukännejä. Sitten on viisikymppinen rokkari, josta ei tullutkaan suurta tähteä. Sellaisiakin tapauksia on tosi paljon", Alatalo luettelee.
Kolmoslevyn lauluissa Alatalo sanoo tajunneensa elämänsä rajallisuuden. Nyt yli kuusikymppisenä hän istuu hautajaisissa sukunsa vanhimpana etupenkillä.
"En enää voi soittaa kotiin äidille tai isälle miten menee, vaan minulle soitetaan. Jos eläisin yhtä iäkkääksi kuin vanhempani, minulla olisi elinaikaa 24 vuotta. Kun sen pituista aikaa katsoo taaksepäin, se on todella lyhyt aika. Levyn lauluissa on näistä ajatuksista kumpuavia aikuisen miehen tilityksiä."
Lauluntekijä pohtii, että Kantri-trilogia jäänee hänen viimeiseksi teemalliseksi kokonaisuudekseen. Tosin Lauluja siirtomaa-Suomesta -levyjen tuottaja Kassu Halonen ehdotteli vastikään Alatalolle, että he alkaisivat työstää Manamansalossa hyvän bändin kanssa jatkoa sille.
"En minä osaa sanoa, tuleeko minulta mitään levyä tämän jälkeen. Nyt on takki melko tyhjä 14 vuoden urakan jälkeen. Onhan tässä jo aika paljon tullut jo sanottua. Eräs radiotoimittaja kehui uuden levyn Tämä maa -kappaletta klassikoksi. Tuskin pystyn enää ylittämään parhaita laulujani", Alatalo vakavoituu.
Hetken kuluttua hän jo peruu puheitaan.
"Musiikintekoa en varmasti lopeta koskaan, mutta tässä vaiheessa lyödään pieni väliviiva."
Artikkelin lähde Kaleva