Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen
Oulu Täytekakkukahvien tai matkoille karkaamisen sijasta Oulunsalossa asuva Osmo Kaveri kapuaa estradille 70-vuotisjuhliensa kunniaksi. Vuosikymmeniä kuoroissa laulanut tenori järjestää juhlakonsertin Elämäni laulut.
"Olen aina haaveillut, että joskus vielä laulan konsertin. Ajattelin, että nyt on viimeinen mahdollisuus", Osmo Kaveri kertoo.
Yksi hänen elämänsä lauluista on Franz Leharin ja B. Jenbachin Volga Lied. Se on sama kappale, jonka Kaveri lauloi Savonlinnan oopperakuoron koelauluissa 1980-luvun lopussa.
"Se on sellainen, mistä olen tykännyt. Ajattelin, että jos tuon osaa oikein hyvin vetää, niin sitten varmasti pääsee."
Kaveri päätyi Savonlinnan oopperakuoron koelauluihin vähän alle viisikymppisenä, kun hänelle äänenmuodostusta opettanut tenori Aki Alamikkotervo vinkkasi oopperakuoron hakevan tenoreita.
Kaveri aikoi harjoitella vielä vuoden, mutta muusikkotuttava Pertti Haipola oli toista mieltä.
"Hän sanoi, että kuule Osku, tuo sinun tukkasi alkaa olla jo sen näköinen, että nyt olisi aika mennä", Kaveri nauraa.
Seuraavat viisi kesää kuluivat Olavinlinnan oopperoissa. Mukana oli koko perhe. Aina esityksen jälkeen asuntovaunussa asuvaa kuorolaista odotti Vuohimäen leirintäalueen sauna. Siellä oli hyvä pestä maskeeraus pois.
Erään Fidelio-esityksen jälkeen vesisade tosin pääsi yllättämään polkupyörällä liikkeellä olleen Kaverin.
"Menin kysymään taksilta, että vietkö minut ja polkupyörän Vuohimäkeen. Se katseli ikkunasta ja sanoi, että kuule, kyllä se vaikeata on."
Sateen levittämä paksu maskeeraus pakotti miehen polkemaan perille saakka.
Aivan ensimmäisen kerran estradille Osmo Kaveri nousi Sanginjoen kansakoulun joulujuhlassa 50-luvun alussa. Paikalla oli koko kylä. Pienen pojan laulua säesti urkuharmonin sijasta opettaja Kalle Jokikokon viulu.
"En ollut aikaisemmin kuullut viulun ääntä, se oli aivan mahtava."
Kaveri harjoitteli viulun soittoa jonkin verran itsekin, ja hän haaveili lapsena muusikon urasta. Muuton myötä soittaminen kuitenkin jäi, ja myös vanhemmat kannustivat varmemmalle alalle. Kuoro sen sijaan asteli elämään.
Osmo Kaverin ensimmäinen kuoro oli Yläkemijoen seurakuntakuoro Pirttikoskella. Siihen hän meni mukaan parikymppisenä.
Nuori mies kulki lisäksi viikoittain Pirttikoskelta 75 kilometrin päähän Rovaniemelle Lapin Lauluveikkoihin laulamaan. Siellä hän oppi, että ääni täytyy saada resonoimaan.
Lapin Lauluveikkojen suutahtanut kuoronjohtaja kun käski tenoreita laulamaan "sinne onttoon päähänne".
"Jos kurkussa lauletaan, niin se ei ole minkään kuuloinen."
Kaikkiaan Kaverin matkalle on mahtunut kahdeksan kuoroa, kuten Ynnin mieskuoro, Oulun konservatorion kuoro ja Suomen Filharmoninen Kuoro, jota hän oli mukana perustamassa.
Tällä hetkellä hän käy Vuokot ja Veikot -eläkeläiskuorossa sekä Uudessa Äänessä, jotka molemmat myös esiintyvät Kaverin järjestämässä juhlakonsertissa.
Giuseppe Verdin Requiem ja Joseph Haydnin Luominen kuuluvat niihin musiikkiteoksiin, jotka hän haluaisi päästä vielä kuoron riveissä uudelleen esittämään.
"Ne ovat vaikeita, mutta todella kauniita."
Artikkelin lähde Kaleva