Artikkelin lähde Kaleva
Miki Liukkonen: Lapset auringon alla. WSOY 2013.
Sienasta se alkoi, pohjoisitalialaisesta pikkukaupungista.
Jonas Auer oli 6-vuotias, kun hän piteli käsissään puukulhoa, johon taiteilija Aldobrandino oli kaatanut keltaista väriä (sitruunankeltaista kadmiuminkeltaisen viereen).
Vuosi on 1974 ja Fiskarsin toimitusjohtajan poika Jonas on etuoikeutettu. Hän matkustelee isänsä kanssa ympäri Eurooppaa. Hän on syntynyt länsimaisen historian hulluna vuonna 1968 ja hänen äitinsä on kuollut.
Keltainen yhdistyy kultaan, joka on vallan ja vaurauden merkki, mutta niin myös purppura, kallis väriaine sekin. Keltainen on vielä paljon muuta.
Keltaisesta väristä tulee Jonas Auerille ja koko romaanille pakkomielle, joka kuurnii teoksen runsasta ainesta kokoon ja kantaa juonta eteenpäin.
Juonikin Miki Liukkosen romaanissa on, koska siinä on melkein kaikkea.
On isä ja poika ja pojanpoika. Jonasta kiehtoo visuaalinen maailma ja elämän eksentrisyydet, Jonaksen poikaa Henryä musiikki. Ei mikään hiphoppi vaan aggressiivinen jazz. He ovat poikkeusyksilöitä ja taide tekee heistä ihmisiä ja sosiaalisesti kelpoisia, ainakin melkein.
Liukkosen romaani on kuin multitaiteellinen messukeskus, joka minun silmissäni alkaa näyttää eurooppalaisen kulttuurin metaforalta. Liukkosen Eurooppa on yltäkylläisyyden Eurooppa. Toimitusjohtajaisä tuo tähän maailmaan vaurauden, jonka päällä taide seisoo.
Lapset auringon alla on todella kulttuuriromaani henkeen ja vereen. Ja vertakin siinä hiukkasen on, ja aistimuksia.
Kuvaukset aikuisen Jonaksen matkasta Italiaan ovat upeita ja täyteläisiä, ja niinhän se meneekin. Italian pienistä kaupunkivaltioista nousi kaikki vauraus ja sivistys.
24-vuotias kirjailija näyttää kyntensä. Taide-esitelmät ja seksikohtaukset sujuvat yhtä sutjakkaasti.
Suomi on Miki Liukkoselle pelkkä etappi, syrjäinen lavastus. Italian rinnalle nousee Los Angeles, giganttisen suurvallan huikea keskus, jossa taiteet ja kaikki uutuudet viihtyvät. Avantgarde ja huuhaa samassa liemessä.
Maan tasalle romaani ei vahingossakaan tipahda. Lähimarketin erikoistarjouksen syynääminen ei ole romaanin henkilöiden vahvimpia puolia, vaikka teoksen naiseuden ja seksuaalisuuden kukkein edustaja, italialainen malli Milana Guardueci onkin plokannut ensimmäisen aviomiehensä pelkästä rahasta.
Romaanin vinojen juttujen osastossa kummittelee eräs Egyptin tapaus. Egypti on päättänyt purkaa kaikki pyramidinsa. Metafora sekin ja aiheuttaa mellakoita ainakin Gazan suunnalla.
Miki Liukkosen romaanissa asuu kaipaus henkisyyteen ja elämän aitoon sisältöön. Romaanin poikkeusyksilöt vilkuttavat vanhalle Euroopalle, jossa henkikin vielä eli, Mona Lisan hymy ja Sikstuksen kappeli.
Olavi Jama
Artikkelin lähde Kaleva