Artikkelin lähde Kaleva
Susanna Kemppainen Kaleva
Oulu 3-vuotias shetlanninlammaskoira Miisa haukottelee.
Se istuu 3. luokkaa käyvän Jami Salmen sylissä ja kuuntelee, kun poika lukee ääneen Äksy syysyskä -nimistä kirjaa lukunurkkauksen säkkituolissa.
Koira kääntelee päätään, painaa kuonon Jamin syliin. Eikö kiitosrapsutuksia voisi antaa jo nyt?
Miisa on lukukoira. Se vierailee perjantaisin Haukiputaan koululla, missä se auttaa koulupäivän ajan oppilaiden lukuvaikeuksissa. Yksi kerrallaan oppilaat istahtavat koiran viereen lukemaan. Kiltti ja lapsirakas koira saattaa ängetä syliinkin, mutta päätehtävä ei unohdu: se kuuntelee. Kuuntelee vaikka oppilas takeltelisi miten.
Toisin kuin opettajalla, eläimen kehon kieli ei tahtomattaan ilmaise lapsen lukuvirheitä. Siksi Miisa on paras mahdollinen kuuntelija lukivaikeuksien kanssa taisteleville oppilaille. Se auttaa murahtelematta myös muunlaisissa koulunkäyntivaikeuksissa läsnäolollaan.
Ylivilkkaat lapset rauhoittuvat eläimen lähellä. Sisäänpäin kääntyneet hiljaiset oppilaat alkavat puhua enemmän. Liikuntarajoitteinen koululainen intoutuu koiran ulkoiluttamisesta, kehityksessään muista hieman jäänyt kasvaa silmissä touhutessaan eläimen kanssa.
"Miisa tuo monenlaista iloa, elämää ja hyvää mieltä luokkaan", koulunkäynninohjaaja Tarja Nevalainen summaa.
Miisa on yksi koirien kasvatusta harrastavan Nevalaisen kahdeksasta koirasta. Hän sai viime syksynä ajatuksen laajentaa kirjastoista tuttua lukukoiratoimintaa koulumaailmaan, mistä hänen työparinsa, erityisopettaja Oskari Tuononen innostui. Kumpikin haluaa antaa tukea tarvitseville lapsille kaikkensa, joten erikoisemmatkin pedagogiset opetusmenetelmät otetaan rohkeasti käyttöön.
Talon johdon tuella Miisasta tehtiin yksi oppimisen välineistä. Sen tunneilla käy runsaat parikymmentä lasta, joilla on vaikeuksia esimerkiksi keskittymisen, liikkumisen, hahmottamisen, puhumisen tai kehityksen kanssa. Koiran aikaansaama kehitys on ihmetyttänyt jopa puhe- ja toimintaterapeutteja.
Miisa tassutteli kuvioihin kreivin aikaan. Tuononen ja Nevalainen olivat pitkään miettineet, miten lapset saisi innostumaan lukemisesta.
"Eräs tokaluokkalainen oli hyvin hädissään, kun ei osannut lukea ja ekaluokkalaiset osasivat. Hän kyseli, mikä hänessä on vikana", Tuononen valottaa.
Hän sai lapsen vakuuttumaan, ettei vikaa ole. Miisa sysäsi lukemisen oikeille raiteille. Samoin kävi monelle muulle oppilaalle.
Artikkelin lähde Kaleva