Ei rahasta vaan rakkaudesta

Jussi Kotila Kaleva
Oulu Urheilumies henkeen ja vereen.
Sellainen mies on 90-vuotias Kalle Aalto ollut jo pienestä pitäen.
Närpiössä syntynyt Aalto aloitti urheilutoimintansa Kraftin jalkapallojoukkueen riveissä. Jatkosota vei 18-vuotiaan miehenalun kolmeksi vuodeksi rintamalle Syväriin. Sodankaan keskellä urheilu ei jäänyt. Rintaman takana pelatut komppanioiden väliset jalkapallo-ottelut olivat tiukkoja taistoja.
"Kerran taisimme huutaa niin kovasti, että vihollinen kuuli ja alkoi ampua kranaatteja pelikentälle. Suojaan piti hetkeksi lähteä, mutta tulituksen jälkeen peli pelattiin loppuun", Aalto muistelee.
Ouluun miehen tie kävi sodan jälkeen, uudenvuoden päivänä 1945. Työpaikka löytyi Tielaitokselta, missä Aalto työskenteli vuoteen 1986 asti asentajana ja kuljettajana. Eikä urheilua unohdettu työpaikallakaan.
"Pelasimme jalkapalloa kaikki ruokatunnit. Puulaakisarjatkin otimme niin tosissaan, että jokunen työntekijä taisi tulla palkatuksi pelitaitojensa vuoksi."
Se, että juuri OPS valikoitui Aallon seuraksi, oli miehen mukaan pelkkää sattumaa. Politiikkaa hän ei ole koskaan halunnut sotkea urheiluun.
"Hyvä työkaverini Paavo Laukka oli OTP:n miehiä. Hänen kanssaan aina tuumattiin, että urheilu olkoon urheilijoita varten. Politiikkaa siihen ei hyväksytty."
Ja kun seura oli kerran valittu, ei sitä enää vaihdettu. Aalto toimi OPS:n riveissä seitsemän vuosikymmenen ajan, ensin jalkapallon ja myöhemmin jääpallon parissa. Työnkuvaa Palloseurassa on mahdotonta kiteyttää yhteen titteliin: Aalto valmensi junioreita, huolsi pelivarusteita, korjasi linja-autoja, neuvotteli pelaajasopimuksia ja niin edelleen. Mitä seura ikinä tarvitsikaan.
Aallon arvokkaan työn noteerasi myös Suomen jääpalloliitto, joka halusi miehen mukaan nuorten maajoukkuetoimintaan. Myös seurajoukkuepuolella Aalto sai useita tarjouksia naapuriseuroilta.
"Vastasin aina, ettei teillä ole koskaan niin paljoa rahaa, että minut saisitte. Tein töitä OPS:lle rakkaudesta, en rahasta", Aalto painottaa.
Sama seurarakkaus on periytynyt myös Aallon pojalle ja pojanpojille, jotka ovat olleet mukana OPS:ssa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Kun seuran jääpallotoiminta ajettiin alas, tuli Kallen pojanpoika Jens Aalto kysymään isoisältään henkilökohtaista lupaa siirtyä OLS:n riveihin.
Lupa heltyi sillä ehdolla, että myös kesken jäänyt yliopistotutkinto suoritetaan kunnialla loppuun.
Urheilupiireissä Kalle Aalto muistetaankin ihmisläheisenä toimijana, joka ajatteli omiensa lisäksi myös vastustajan ja koko urheilun parasta. Jos Aallon valmentama juniori meinasi ajautua huonoille teille, otti hän työkseen tehdä pojasta taas "kunnon kansalaisen".
Eikä vuosikymmenien pyyteetön työ unohdu helpolla. Kun Aalto matkasi toissavuonna Mikkeliin katsomaan jääpalloliigan loppuottelua, kesti miehellä puoli tuntia päästä lippuluukulta katsomoon - niin moni halusi tulla häntä kädestä pitäen kiittämään jääpallon eteen tehdystä työstä.
90-vuotiaana Kalle Aalto seuraa edelleen urheilua ja on ikäisekseen todella reippaassa kunnossa.
"Kun on koko iän ollut nuorekasta tekemistä, niin on mielikin pysynyt nuorena."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva