Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Tästä minulla onkin hyvä juttu", aloittaa Pertti af Hällström vastauksensa kysytään melkein mitä tahansa.
Yrittäjäsukuun kasvanut, yrittäjäksi ryhtynyt ja yhä yrittäjänä toimiva af Hällström on ollut mukana monessa ja tallentanut muistiinsa eletystä ja koetusta valtaosan.
Urheilupiireistä af Hällströmille, joka niissä ympyröissä parhaiten Pumppu-nimellä tunnetaan, on tarttunut matkaan vähintään yhtä monta tarinaa jaettavaksi.
Minkäs teet, kun olet niitä, joille vuorovaikutus toisten kanssa on toinen luonto. Tapettiin ei tämä mies sulautuisi.
"Kun jokin asia tulee mieleen, älä mieti, tekisitkö sitä, vaan tee!" hän toteaa mottonaan.
Seudun jääkiekkoväki muistaa hyvin päivämäärän 1. maaliskuuta 1984. Tuolloin, ensikertaa koskaan, oululainen jääkiekkotuomari toimi liigaottelun päätuomarina.
Aika monta tukanrajaa kohosi korkealle hämmästyksestä Raksilan hallissa, kun legendaarisen Seppo Mäkelän sijaan kentälle luistelikin pikahälytyksen saanut af Hällström.
Samana vuonna tuli valinta vuoden tuomariksi, joten tuuraus Kärpät-Jokerit-pelissä lienee sujunut vähintäänkin sääntökirjan määräämällä tavalla. Kävivätpä pukumiehet rapakon takaakin houkuttelemassa häntä hommiinsa jossain vaiheessa.
"Aika hyvin, kun ajattelee, ettei minulla ollut yläkouluiässä Muhoksella edes omia luistimia. Sukulaispojalta Sakarilta sellaiset lainasin ja pian viiletin Muhosjoen jäällä."
Pertti pelasi itse Kärpissä A-junnuihin asti. Abivuonna kyseltiin ykköseen. "Puolustajia tarvittiin, mutta isäni meinasi, että verkkaisesti koulua käyneen kannatti keskittyä nyt vakavammin."
Kiekosta ei kuitenkaan tarvinnut täysin luopua.
Pertti-isän tuomarointia seurasi kaukalon laidalta aikanaan tiiviisti myös oma perhe, nyt isovanhemmat kertovat ylpeinä olleensa seuraamassa pojanpojan ensimmäisiä kiekkotreenejä.
Pumpun päänäyttämö on siirtynyt jäältä toisenlaiseen hengennostatukseen: elävän uskon ja aktiivisen seurakuntaelämän pariin.
Kysymykset omasta vakaumuksesta tulivat ajankohtaisiksi, kun työ vei muutamaksi vuodeksi tien päälle. 350 000 kilometrin matkalla af Hällström osui toistakymmentä kertaa kolaripaikalle.
"Kerran näin, kun hirvikolarissa olleen perheen isä kantoi sylissään vauvaa. Tarjouduin viemään heidät saamaan hoitoa, mutta sokissa ollut isä kulki vain edestakaisin ja hoki, ettei näkyvissä ollut veri ollut vauvasta."
Af Hällström hiljenee hetkeksi.
"Kaikki se kai pisti miettimään, olenko itse valmis, jos minun matkani päättyy."
Pian vanha tuttu Pentti Seppälä houkutteli ensin Tuomiokirkkoon lukemaan tekstejä, sitten miestenpiiriin. "Minä kun en osaa sanoa ei, lähdin siihenkin."
Miestenpiirissä kävi monia puhujavieraita. Eräs muutti kaiken.
Af Hällströmiä on kutsuttu myös herra Adidakseksi, ja toisen Adidas-miehen, Arto Härkösen, tullessa kertomaan uskostaan puhe kävi yhteiseen nimittäjään.
"Sitten Arto ehdotti, että menisimme sivummalle rukoilemaan yhdessä, ja niin minä löysin tien."
Artikkelin lähde Kaleva