Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Oululaisen taidegraafikon Taruliisa Warstan (1947-2012) muistonäyttelyssä on suurennos Ruususen linnasta, jota ympäröivät piikikkäät, karheat ja kuivat köynnökset ja okaat.
Ruusunvarsitiheikkö vaikuttaa läpitunkemattomalta. Silti tunnelma on odottava. Kuvassa on talvi, mutta suvikeli.
"Äidin lempikukka oli juhannusruusu", taiteilijan tytär Elina Warsta kertoo.
Lunta sataa pehmeästi. Yhtään elävää ruusua, prinsessaa tai prinssiä ei näy, mutta prinssin ratsu seisoo lämpimän loimen alla - vapaana ilman suitsia tai satulaa - turpa suunnattuna kohti satulinnaa.
Taruliisa Warstan serigrafia vuodelta 2006 on taatusti maailman ainoa talvinen kuva Prinsessa Ruususen linnasta!
Hänen Ruususessaan kukkii perinteinen suomalainen pensasruusu: juhannusruusu eli Rosa pimpinellifolia. Taiteilija ihaili Pohjolan luontoa ja kasveja. Ruususesta niin kuin muistakin Taruliisa Warstan töistä löytyy paljon tunnetta, symboliikkaa ja syvyyttä.
"Äiti joskus sanoi, että kauneus on aliarvostettua."
Taruliisa Warstan muistonäyttely on runsas, kaunis ja haikea. Taiteilija kuoli syöpään vuosi sitten sairastettuaan kahdeksan vuotta. Myöskään poismenon surua ja sairauden aiheuttamaa masennusta ja tuskaa ei ole näyttelyssä kätketty. Ne voi löytää, myötäelää ja käsitellä itsensä kautta.
Näyttelyn kokosi tytär Elina Warsta, itsekin kuvittaja ja palkittu graafinen suunnittelija, yhdessä aviomiehensä Kasper Tammelan kanssa.
"Äiti oli aluksi käsityöläinen ja vähitellen taiteilija. Meille lapsille oli luonnollista, että asia oli näin. Vietimme koulun jälkeen paljon aikaa äidin alakerran työhuoneessa. Näimme läheltä, miten jokainen työ eteni. Odotettiin, milloin viimeinen värikerros tulee, ja miltä työ silloin näyttää. Meidän lasten suhde äidin taiteeseen oli hyvin kotoisa", hän kuvaa.
Taruliisa Warstan tekniikka oli työläs serigrafia. Kuvissa voi olla päällekkäin jopa parikymmentä värikerrosta, joiden täytyy osua painettaessa kohdakkain.
"Käsin veistetyssä sabluunatekniikassa äiti oli teknisesti alansa huippuja. Tämä on vanhempi tapa tehdä, kuin valotuskaavion tai muun suoraan seulan pinnalle siirretyn sabluunan tekniikka", Elina Warsta selittää.
Galleria 5 sijaitsee Byströmin Nappina tunnetussa puutalossa Hallituskadulla. Ikkunalaudalla on puisia palikoita. Kun väritetyt palikat kääntää, alapuolelta löytyy otteita Taruliisan päiväkirjoista vuosilta 1957-2005.
Uniikkityö löytyi näyttelyyn Karjasillan kodin kellarista.
"Palikoissa on elämän hetkiä. On lohduttavaa, että hetki voi muuttaa, lohduttaa ja toisaalta mennä ohi, huonompi hetki. Niiden kautta voi tutustua taiteilijaan, joka ei ole paikalla", Elina Warsta toteaa.
Taruliisa Warsta oli ihmisenä laajakatseinen, pohdiskeleva, sydämellinen ja avoin.
"Äiti oli hienotunteinen, vaatimaton ja omistautunut työlleen. Ulkoiset asiat kyllä merkitsivät, mutta äiti eli vahvasti taidetta, kuvia. Töistä huokuu lempeys, joka tulee helposti kaikkia ihmisiä lähelle."
Artikkelin lähde Kaleva