Artikkelin lähde Kaleva
Polttarit näyttää olevan kome-diagenren kuuma aihe.
Viimekesäinen Morsiusneidot (2011) esitteli koheltavan ja nautintoaineisiin mieltyneen akkalauman The Hangoverin (2009 ja 2011) äijärellestäjien rinnalle. Tuore Polttarittaret jatkaa pitkälti samoja elementtejä lainaten.
Pullukka Becky (Rebel Wilson) on menossa naimisiin, ja mukaan polttareihin on kutsuttu myös vanhat koulukaverit. Kun bileissä ei tarjoillakaan nautintoaineita, polttarittaret ottavat ohjat omiin käsiinsä.
Ohjaajana ja käsikirjoittajana ensikertalaisen Leslye Headlandin tekele on niin nähty, että siitä on vaikea löytää oikeastaan mitään omaa.
Humalaisten ihmisten sekoilujen seuraaminen ei ole tosielämässäkään erityisen hauskaa seurattavaa, joten miksi se olisi sitä valkokankaalla. Eritehuumori ja äänekkäät viittaukset sukupuolielimiin aiheuttavat tässä kohtaa lähinnä myötähäpeää.
Harmiton komedia on parhaimmillaan silloin, kun se kaikessa höttöisyydessäänkin onnistuu sohaisemaan myös syvällisempiä teemoja.
Morsiusneidot onnistui siinä, mutta Polttarittaret ei yllä samaan.
Muutamaa hahmoa Headland tosin onnistuu avaamaan: toinen heistä on koko leffan sydän, kaasojen kaaso Regan (upea Kirsten Dunst), joka kevyellä ranneliikkeellä ohjailee ystävänsä hääjuhlan jokaista yksityiskohtaa, sisällään myllertäviä tunteita taitavasti peitellen.
Toinen on menneisyyttään kipuileva, puolialkoholisoitunut Gena (Lizzy Caplan), jonka raskaat muistot häihin saapuva ex-poikaystävä Clyde (Adam Scott) herättää.
Elokuvan nimi Bachelorette viittaa paitsi polttareihin, myös sinkkuihin, "poikamiestyttöihin".
Se, että pullukka Becky on porukan ensimmäinen, joka "pääsee" naimisiin, ei nykymaailmassa totisesti enää riitä tunteiden tarttumapinnaksi.
Siinä käsikirjoittaja-ohjaaja on kuitenkin oikeassa, että kolmenkympin rajapyykin kolkutellessa naiset (ja miehet) joutuvat usein katsomaan elämäänsä paitsi eteen- myös taaksepäin ja miettimään, mitä elämältään todellisuudessa haluavat.
Kati Valjus
Artikkelin lähde Kaleva