Artikkelin lähde Kaleva
Vimmaa. Koreografia: Satu Tuomisto. Tanssijat: Elena Ruuskanen, Fornier Ortiz, Teemu Korjuslommi ja Sofia Pintzou. Musiikki: Lauri Tuohimaa. Valot: Mika Ryynänen. Tuotanto: JoJo, Oulun kaupunginteatteri ja Satu Tuomisto + Comp. Ensi-ilta 20.9. Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.
Nyt kannattaa toimintaa rakastavien tai elämän extremeä hapuavien suunnata Oulun kaupunginteatterin pienelle näyttämölle.
Tanssiteos Vimmaa tarjoaa intensiivisen ja hikisen oppitunnin siitä, kuinka fyysisiä tunteet aikuisten oikeasti voivat olla. Vimmaa sopii niin penkkiurheilijalle kuin tositekijälle. Katsomossa hartiat kirivät taatusti korviin ja etukeno pysyy vaikka rampin yli vyörytetäänkin tunnetta tornadon lailla.
Koreografi Satu Tuomisto vääntää teoksessaan tunteiden näyttämöllisen normikeston mittapuita uusiin asetelmiin. Kuinka pitkään tunnemyräkkä voikaan kantaa ilman perinteistä syy-seuraus-ajattelua? Tai tarvitaanko edes ratkaisevaa käännettä, että alkaa tuntea jotain?
Vimmaa on urheiden esiintyjien matsi. Elena Ruuskanen, Fornier Ortiz, Teemu Korjuslommi ja Sofia Pintzou laittavat itsensä nöyränä likoon.
Lihassyyt jännittyvät, raaka viimeistelemätön liike sivaltelee tilaa ja tatami pöllyää nelikon heittelehtiessä armottomasti.
Jokainen tanssija tulkitsee liikkeen muotoa ja rytmiä persoonallisesti, joten tasapäistämisen vaikutelma on kaukana.
Saavia ja tynnyreitä musiikiksi takova Lauri Tuohimaa kurittaa rytmeillään tanssijoita ja itseään kadehdittavalla hurmoksella sekä terävällä ilmaisulla.
Nauru, nautinto, villi hysteria ja itku kehollistuvat Tuomiston koreografiassa aina kahdenvälisissä kamppailuissa. Tällä areenalla tunnepaini kamppaillaan suuntana toinen tanssija, tällöin katsoja jää suojaan ja saa rauhan määrittää kulloisenkin toiminnan suhdetta kokonaisuuteen.
Päällekkäistä tapahtumaa Vimmaa tarjoilee runsaasti ja välillä katsoja ajetaan jopa kiusallisten valintojen eteen. Perinteistä liikekerrontaa lähenevät jaksot ovat myös yllätykseksi jätetty tunneilmaisultaan avoimiksi.
Mika Ryynäsen valot lavastavat tilaa rytmikkäästi ja puhdaslinjaisesti muodostaen esitykseen kerronnaltaan eheimmän tason.
Bonuksena tässä show’ssa on se, ettei peliasetelma vaihdu illasta toiseen. Kukaan ei myöskään selittele tai tilitä väkinäisesti tekemisiään matsin jälkeen. Analyysit jääkööt katsojan vapaudeksi tai taakaksi, jos niin mielii.
Petri Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva