Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Jos kaikki olisi kiinni kartoittaja Esko Orajärvestä, Kotikatu ei loppuisi koskaan.
Yhden kaikkien aikojen pisimpään esitetyn suomalaisen televisiodraaman, Kotikadun, tiekaima löytyy Oulusta.
Virallisesti Oulun lääninvankilan kupeessa sijainnutta pikkutietä ei enää ole. Se on yksi niistä monista oululaiskaduista, jotka ovat vuosisatojen kaavamuutosten ja uudisrakentamisen myötä hautautuneet kasvavan kaupungin alle.
"Kotikadun nimikyltti löytyy yhä vanhan puutalon seinästä vankilan vierestä", Orajärvi sanoo.
Kartoittajan uransa Orajärvi aloitti 1964 Oulun kaupungin mittausosastolla.
"Mittanauha, prisma ja linjaseiväs olivat työkaluni tulevia asuinalueita Kaukovainiolla, Pateniemessä ja Rannanperällä suunnitellessani", hän kertoo.
Kartoittamisesta tuli synnyinkotinsa Lapin sodassa menettäneelle Orajärvelle elämäntehtävä.
Pellossa varhaislapsuutensa viettänyt kartoittaja lähti evakkoon kuusivuotiaana syksyllä 1944.
Tienimistö muodostaa kaupunkien sydämen ja verisuoniston.
Vanhimpia tunnettuja tiennimiä ovat Oulussa nykyisen Torikadun lisäksi Linnankatu sekä Kajaaninkatu, jotka kaikki esiintyvät jo arkkitehti Henrik Holmblomin vuonna 1783 suunnitteleman Raatihuoneen torin luonnoksessa.
"Katujen ja teiden nimet ovat kaupunki-identiteetin kannalta kautta aikojen olleet tärkeitä, koska ihmiset niitä joka päivä liikkuessaan käyttävät", Orajärvi pohtii.
Oulusta löytyi vielä 1800-luvun alussa erikoisia tienimiä. Heikinkadun kohdalla sijaitsi Köydenkehroinkatu ja nykyisen Koulukadun paikalla vietti Köyhäinhuoneenkatu.
Kaupunkikeskustan nykyinen katunimistö on pitkälle vuoden 1908 asemakaavan peruja.
Oulun ensimmäisen tunnetun ruutuasemakaavan piirsi 1649 Pohjanmaan alueen maanmittari Claes Claesson.
"Claessonin uusi ruutukaava herätti vanhojen tonttien omistajissa suurta vastustusta. Eräs kävi jopa tuhoamassa arkkitehdin alueelle lyömät puupaalutukset", Orajärvi sanoo.
Vanhin säilynyt Oulun kartta on Oulun yliopiston emerituslehtori Pentti Koivusen Ruotsin valtionarkistosta Tukholmasta viime talvena löytämä Nicodemus Tess vanhemman vuonna 1647 piirtämä karttaluonnos.
"Luonnos on Claes Claessonin karttaa pari vuotta vanhempi", Orajärvi uskoo.
Orajärvi pitää kotikaupunkinsa monia vanhoja asemakaavasuunnitelmia kartografisina taidonnäytteitä.
"Mittanauhoja ei siihen aikaan ollut: isotkin etäisyydet mitattiin puukepein."
Nykymittakaavassa Oulu oli Claessonin aikaan pieni, Linnansaaresta nykyiselle Pokkitörmälle ulottuva kyläpahanen.
Plaanaojan lisäksi varhaista pikkukaupunkia pilkkoivat Kauppatorin kohdalla Pohjanlahdesta alkujaan lahtena avautunut Hjerpenlampi sekä Metelinmäenlampi, joka sijaitsi nykyisen Palokunnanpuiston itäpuolella.
Matkaajat ja kauppiaat saapuivat kaupunkiin joko meriteitse Hahtiperän satamaan tai nykyisen pohjoisen rautatiealikäytävän tienoilla sijainneen tulliportin, Kajaanintullin, kautta.
Kahdeksansataa tietä nimetään uusiksi vuoden loppuun mennessä tulevan uuden Oulun alueella. Nimensä katukylttiin saa myös sata vuotta sitten vaikuttanut Bertel Jung.
Pyöreäntäyteläisiä muotoja tihkuvan, Tuiran vuoden 1914 asemakaavan suunnitellut helsinkiläisarkkitehti on yksi Orajärven suuria sankareita.
"Kiertotien uudelleen nimeä-minen Bertel Jungin tieksi oli hyvä valinta", kartantekijä sanoo.
Jung sirotteli Tuiran täyteen masardimallisia eli kolmitaitekattoisia kahden perheen asuttavia omakotitaloja. Huvilatien omakotitalot purettiin 1950-luvun lopulla pois tulevan betonilähiön tieltä.
Vanha keltainen Säästöpankin kivitalo Valtatiellä kuitenkin muistuttaa Jungin kukkeasta idealismista.
"Kaareva seinä sopi hyvin pyöreään toriin, jonka Jung Tuiraan asemakaavassa suunnitteli", Orajärvi sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva