Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Kun pohjoissavolaisen yläasteen oppilas neljä ja puoli vuotta sitten väitti koulunkäyntiavustajana työskennelleen Jarkko Lappalaisen raiskanneen hänet, muuttui Lappalaisen elämä kertaheitolla. Välitön irtisanominen työstä oli vain alkusoittoa vuosikausia kestäneelle painajaiselle.
Lappalainen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan nimeltä Helvetti. Perätön raiskausväite on kirjan keskiössä, mutta sen ympärille on kietoutunut paljon muutakin.
Lappalainen luonnehtii Helvettiä enemmän päiväkirjaksi kuin fantasiaksi.
Suurin osa tekstistä on totta sellaisenaan, joskin jälkipuolella teosta kirjoittaja on ottanut vapauden yhdistellä tiettyjä asioita. Kohtalokas loppukin on mielikuvituksen tuotetta.
Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut Lappalaiselle intohimo, eikä hän tunnustaudu edes kovin ahkeraksi lukijaksi.
Mutta kun Lappalaiselle tuli syksyllä 2009 tarve purkaa sisälleen patoutunutta kaaosta ja vihaa, hän huomasi pystyvänsä tekemään sen luontevasti kirjoittamalla.
Tekstinpätkät eivät olleet hallittua tarinaa vaan satunnaisia juttuja, eivätkä ne päätyneet kirjaan asti. Varsinainen kirjaprojekti alkoi hieman myöhemmin.
"Viime vuoden heinäkuussa homma räjähti käsiin. En poistunut kämpiltä kahteen viikkoon, sillä kirjoitin vain koko ajan. Siinä tuli 60 sivua tosi lyhyessä ajassa."
Lappalainen sanoo kirjoittaneensa Helvetin ensisijaisesti itseään varten.
Vaikka kirjan julkaistavaksi saaminen ei ollut itseisarvo, ajatteli hän sisällöllä olevan myös laajempaa merkitystä.
"Julkisuudessa ei ole hirveästi puhuttu siitä, jos mies on syytön. Miten suuri vaikutus sillä voi olla mieheen, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa, seksuaalisuuteensa ja muuhun", Lappalainen toteaa.
"Kun tyttö tämän valheen suustaan päästi - en edelleenkään tiedä, miksi - ei hän sillä valheella pelkästään minua loukannut vaan kaikkia niitä tyttöjä ja naisia, jotka on oikeasti raiskattu."
Kirjassaan Lappalainen ei ole peitellyt vihaansa raiskausväitteen esittänyttä tyttöä kohtaan, olkoonkin, että viha on tähän päivään mennessä laantunut. Muutenkin hän on kirjoittanut tuntemuksistaan harvinaisen rohkeasti.
"Ajattelin, että jos tällaisen asian meinaan paljastaa, niin heti kerralla syvään päähän vain. En halua peitellä mitään", hän selvittää.
"Itselleni se on tuntunut luontaiselta. Enemmän muut ovat ihmetelleet, kun kerron omia juttujani näin avoimesti."
Kokonaisuuden kannalta tarpeelliseksi Lappalainen on katsonut kertoa myös varttumisestaan rikkinäisessä kodissa. Oman äidin suhtautuminen kirjaan on luonnollisesti jännittänyt.
"Äiti soitti eilen ja sanoi, että kaikki on ok. Hänen mielestään kirjoittamani on totta, eikä hän ottanut sitä itseensä. Hän ymmärsi, että sille on syy, miksi ne asiat ovat siellä."
Mummo sen sijaan kuuluu järkyttyneen lukemastaan. Niin moni muukin, jolla ei ole ollut aavistusta asioiden todellisesta laidasta.
Kirjoitusvaiheessa Lappalainen koki vanhojen ja ikävien asioiden läpikäymisen äärimmäisen ahdistavaksi, mutta kirjan valmistuttua olo on ollut puhdas.
Elämä on muutenkin palaillut normaaleihin uomiinsa.
Nyt Jarkko Lappalaisella on jo toinen kirja työn alla. Kirja poikkeaa tyyliltään Helvetistä, eikä se muutenkaan kerro kirjoittajan omasta elämästä.
Artikkelin lähde Kaleva