Taiteessa näkyy jalanjälki

Arto Kiuru
Ii Sisko Sergejeff aukaisee aivan vanhan nelostien kupeessa, Iissä sijaitsevan yksikerroksisen rivitaloasuntonsa oven pyörätuolissaan istuen.
Niveljäykistymää sairastava Sergejeff osallistuu Oulun kaupunginkirjastossa tänään avattavaan Vammaisten viidenteen valtakunnalliseen kuvataidenäyttelyyn.
"Kaikki tauluni ovat ehtineet lähteä jo näyttelyyn", kaappitaiteilijaksi itseään tituleeraava nainen sanoo. "En ole koskaan pitänyt suurta haloota maalausharrastuksestani."
Sergejeff rullaa pyörätuolillaan olohuoneeseen.
Hän ottaa hampaidensa väliin ohuen puisen puikon, jonka kärkeen on kiinnitetty kuminen sormustin. Sitten hän avaa tietokoneen suulla.
Pian kuvaruudulle ilmestyy uusin taiteilijan tauluista. Stucco lustrolla eli kalkkipohjaisella, italialaisella rappaustekniikalla tehty työ esittää kahta talvipakkasella oksalla istuvaa turpeata talitinttiä.
"Kouluaikana tein paljon vesiväritöitä, mutta nyt vasta osallistun ensimmäisen kerran taidenäyttelyyn", Sergejeff kertoo.
Kuvataidetta voi syntyä myös ilman käsiä - syntymästään saakka monioireista AMC:tä sairastanut Sergejeff on siitä kannustava esimerkki.
AMC on liikuntavamma, jossa nivelet ovat joko jäykistyneet ja yleensä kääntyneet niin hankalaan asentoon, että perinteisten liikeratojen tekeminen on mahdotonta.
"Kun ihminen on vammautunut, yksi ruumiinosa korvaa toisen", Sergejeff kertoo.
Jo lapsesta asti hän on maalannut ja piirtänyt jaloilla, suulla sekä joskus käsillä.
Sinnikäs maalari osallistuu vammaisten kuvataidenäyttelyyn neljällä eri teoksella, joista kaksi on tehty Stucco lustro -tekniikalla ja kaksi öljyväreillä.
"Yksi maalauksista on hupikuva, jossa mielikuvitusötökkä kurkkii pöydän laidalta silmät kierossa", Sergejeff kertoo.
Hän venyy ottamaan lyijykynän kirjoituspöydältä, ja alkaa sommitella kuvaa varpaillaan.
Luonnos maalauksesta, jossa isosilmäinen, belgialaisen Andre Franquinin hahmoja muistuttava karikatyyri kurkkii katsojaa hämmentyneenä, valmistuu varpailla alle kymmenessä minuutissa. "Jos kädet eivät toimi, niin ainakin jalat toimivat", Sergejeff sanoo.
Sergejeff varttui isossa perheessä Yli-Olhavan Kärppäsuon kylässä. "Synnyintaloni on korven keskellä, mutta toisaalta siellä käydessään voi kokea aina lapsuuden rauhaa."
Musikaalinen äiti hyrisi lapselleen tuutu- ja lastenlauluja, joita tyttö sitten kesäauringossa pihalla kelliessään itsekin lauleskeli.
Musiikki innoitti Sergejeffiä myöhemmin myös taiteilemaan. Hän kertoo varhaisteininä piirrelleensä ahkerasti kuvia monista 1970-luvun nuorisoidoleista.
"Musiikki vei minut mukanaan. Piirsin varpaiden välissä pitkää lyijykynää tai mustekynää pitämällä paperille Sladen ja The Sweetin kuvia."
Taideteoksia Sergejeff pystyy halutessaan maalaamaan vesi- ja öljyväreillä sekä hiilellä. Hän pitää myös tusseilla piirtämisestä.
"Vanhat öljyvärit ovat ehtineet jo kuivua. Niiden sijaan olen käyttänyt veteen sekoitettavia sormivärejä."
Varhaisin töistä on jo 1980-luvulla tehty sommitelma, johon Sergejeff on maalannut öljyväreillä omenan, kupin ja kannun.
"Kun näkee oman tekemisen jälkensä, se tuo hyvää oloa se tuo ja antaa elämyksiä", hän kertoo.

Vammaisten viides valtakunnallinen taidenäyttely on esillä 29.9. saakka Oulun kaupunginkirjastolla. Oulun näyttelystä nimetään kolme vuoden 2012 vammaistaiteilijaa, jotka kaikki palkitaan rahapalkinnoin.

Artikkelin lähde Kaleva