Artikkelin lähde Kaleva
Jenny Kangasvuo: Sudenveri. Teos 2012.
Oululaisen Jenny Kangasvuon esikoisromaani palkittiin kustannussopimuksella kustannusosakeyhtiö Teoksen kirjoituskilpailussa. Epäilemättä Sudenveri on jättänyt useimmat kilpailijansa jo alkumetreillä kauas taakseen. Löyhästi Aino Kallaksen Sudenmorsiamen jalanjäljissä kulkeva teos on yhteen sanaan tiivistettynä loistava.
Taiteilija Hanna Korhonen on muuttanut nimensä Vargaksi, jotta saisi tarvittavan etäisyyden sukuunsa ja menneisyyteensä. Varga on kasvanut Laumassa juoksevana sutena pohjoisessa ja elänyt Lauman tiukan matriarkan, Martan ikeen alla.
Nyt hän asuu etelässä ihmisenä ja seurustelee Marraskuun, pakananaisen kanssa. Marraskuu toivoisi vakiintunutta yhteiseloa, mutta Varga ei voi avautua hänelle taustastaan. Sudeksi muuntuva ihminen ei istuisi yhteiskunnan normeihin.
Vargan kaupunkilaisarki järkkyy, kun Laumasta karannut poika ilmestyy hänen ovelleen. Poika, Rasmus, ei ole varsinaisesti susi tai ihminen, vaan välimaastoon jäänyt epämuotoinen.
Normaalisti epämuotoiset eivät edes eläisi paria päivää pidempään, joten Rasmuksen olemassaolo on yhdenlainen ihme. Lauman hierarkia ja Martan vaatimukset ovat olleet Rasmuksellekin liikaa. Mutta Martan on saatava poika takaisin Laumaan. Muuten Lauma paljastuu, ja se voi merkitä lopullista tuhoa. Valtasuhteista on oltava valmis kamppailemaan, jos haluaa säilyttää asemansa johtajana.
Romaani kulkee kolmen naiskertojan kautta. Jokaisella on oma äänensä ja tarinansa.
Varga muistelee mennyttä elämäänsä sutena kaikkine raastavine kokemuksineen.
Martan tarinoissa ovat koko ajan läsnä jatkuva vastuu ja huoli Lauman pysyvyydestä, sota-ajan kokemukset sekä Lauman jäsenten itsenäisyyspyrkimyksien torppaaminen.
Marraskuu yrittää lähinnä ymmärtää, miksi Varga pysyttelee henkisen muurinsa sisällä niin visusti. Lopussa Marraskuu joutuu peilaamaan omaa luontosuhdettaan Vargan esittelemää luontoa vasten.
Susimytologia on kiehtova aihepiiri. Myös suden ja ihmisen välisen suhteen kanssa Kangasvuo leikittelee kiintoisasti. Sananlaskut ihmisyydestä ja sudesta saavat jonkinlaisen konkretian tässä romaanissa, vaikkei sitä lukijan kasvoille suoraan hierota.
Kangasvuo kirjoittaa tiivistä ja eleetöntä mutta kaikenkertovaa tekstiä. Jotkin yksittäiset lauseet tuntuvat kokonaisilta pienoisromaaneilta, niin paljon niihin latautuu voimaa ja vaikuttavuutta.
Kangasvuon luontokuvaukset ja susilauman välisen hierarkian tasapainottelut tulevat niin lähelle, että ne voi melkein haistaa. Etäisyyden tuntua on ainoastaan Vargan ihmishahmossa, joka pyrkii viimeiseen saakka pitämään omat rajansa tiukasti ominaan.
Sudenveressä on jotain maagista, selittämätöntä ja vähäeleistä vetoa. Tämä romaani on yksi tähänastisen kirjavuoden ehdottomista helmistä.
Linda Oilinki
Artikkelin lähde Kaleva