Artikkelin lähde Kaleva
"Taiteen tehtävä on hahmottaa yhteiskuntaa ja antaa ajattelemiselle pohja", teroittaa Kari Tykkyläinen taidemuseon aulaan sijoitetussa manifestisessa videossaan.
Yläkerrassa Essi Korvan maagismelankolisen Murhelma-hahmon selän takana väijyy Musta metsä. Ympärillä on Tuulen taikaa ja peräseinällä pyhä Seita.
Oulussa avautunut pohjoisen taiteen suurnäyttely esittelee teoksia kaikkinensa lähes sadalta pohjois-suomalaiselta taiteilijalta. Oululaiselle yleisölle tutun ja varman kaartin antia täydentää Lapin kokeellinen, paikoin kuvataiteen perinteisiä rajoja venyttelevä tarjonta.
Taidemuseo jäi runsauden jaloissa pieneksi, joten näyttely jalkautettiin myös muihin tiloihin. Pohjois-Pohjanmaan museo yhtenä esittäytymisen areenana on perusteltu valinta, joka muistuttaa, että myös kuvataide on osa paikallista kulttuuriperintöä.
Muut lisätilaratkaisut, mukaan lukien museokaupan seinä sekä marraskuussa osin vaihtuva ripustus, pistävät miettimään olisiko kuratointi sittenkin vaatinut rankempaa karsintaa.
Kuraattori Marketta Hailan museon sisäinen ripustus sinänsä on onnistunut. Teokset on jaettu eri tiloihin niin, että teemallisesti sekalaiset osakokonaisuudet näyttäytyvät lopulta yllättävänkin eheinä. Myös katolle on sijoitettu sinne istuva metallista ja muoviputkista työstetty teos.
Hämärä Taskusali toimii kiehtovana kammiona kohdevalaistuille maalauksille, installaatioille ja ihmisenä olemisen kipukohtia käsitteleville multimediateoksille. Yksi salin hätkähdyttävimmistä teoksista sekä teknisesti että sisällöllisesti on Antti Haasen kehystetty videomuotokuva lapsensa menettäneestä Ellistä.
Alakerran ison salin alkuosa on rakennettu vahvojen miestaiteilijoiden alttariksi. Joukossa on muun muassa arkirealistisesta ilmaisusta mystisempään suuntaan uusiutuneen Esko Männikön ja pääkaupunkiseudulta Hailuotoon kotiutuneen Aki Roukalan valokuvia.
Marjanpoimintaan liittyvä installaatio on kuvataiteilijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteistyö, jossa havainnoimisen kohteena on muun muassa thaimaalaisten Suomessa harjoittama marjanpoiminta.
Teos toimii esimerkkinä kuvataiteen rajojen ylittämisestä sekä siitä, että taiteen ja tieteen synergia voi mahdollistaa yhteiskunnallisen vuoropuhelun avartamisen ja jalostamisen.
Muhkea ja monimuotoinen pohjoisen taiteen esiinmarssi osoittaa alueensa tekijöiden voiman. Juuri tätä pohjoisen periferiassa kamppaileva taidekenttä tarvitsee: rohkeita yhteenliittymiä, kuvataidekäsitteen ravistelua ja keskinäistä vuoropuhelua.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva