Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Knuutilankankaan ja Lämsänjärven koulujen rehtori Yrjö Harju huikkailee hyvän huomenen toivotuksia jokaiselle oppilaalle erikseen kävellessään pitkin koulunsa käytävää. Hänet tunnetaankin hyväntuulisena ja positiivisena miehenä.
Rentoon verkkariasuun pukeutunut rehtori on viittä vaille eläkeläinen. Tänään lauantaina on hänen viimeinen koulupäivänsä.
Sen kunniaksi koulu pitää kirjallisuuteen keskittyvän lauantaityöpäivän oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa.
Knuutilankankaan koulu on Harjulle erityisen rakas, sillä hän tuli juuri valmistumassa olevaan kouluun rehtoriksi 25 vuotta sitten.
Tilanne oli hänen mukaansa innostava. Siitä oli helppo lähteä kehittelemään uutta.
Kahdeksan vuotta sitten koulu yhdistyi hallinnollisesti Lämsänjärven alakoulun kanssa. Kyseessä on verraten pieni, kyläkoulumainen opetusyksikkö, jossa toimii kaksi alakoulua. Harjun mielestä pienelläkin koululla on tulevaisuus.
"Kasvatuksellisesti nämä koulut ovat optimaalisen kokoisia."
Opettajan uransa Harju aloitti nuorena ylioppilaana, peruskoulun perustamisvuonna 1972 Muoniossa.
"Silloin oli kova tarve opettajille. Huomasin, että opettaminen on minun juttuni. Sen jälkeen lähdin armeijaan ja opiskelemaan opettajaksi Ouluun", Harju kertoo.
Peruskoulujärjestelmää hän kehuu estoitta, mutta hänellä on siitä myös huoli. Harjun mielestä peruskoulua on puolustettava, jottei tiukan talouden aikoina kajottaisi opetuksen laatuun eikä ryhmäkokoja lähdettäisi kasvattamaan.
"Sen verran minussa on poikasta, että olen ollut koko urani ajan innostunut peruskoulusta. Vaikka ylilyöntejäkin aluksi oli, uudistus toi mukanaan monia hienoja elementtejä, kuten kielten opiskelun. Peruskoulu on kasvattanut Suomeen tasa-arvon."
Peruskoulun tulon myötä myös opettajien koulutukseen ruvettiin satsaamaan ja perheitä alettiin kutsua vanhempainiltoihin.
"Kansakouluaikoina piti sattua ensin jotain kauheaa, jotta vanhemmat tulivat kouluun", Harju sanoo.
Nykyisin ollaan toisessa ääripäässä, kun opettajat valittavat hankalista, koulutyöskentelyyn liiaksi puuttuvista vanhemmista.
Harju myöntää, että tilanne on monissa kouluissa varmasti tosi. Hän muistuttaa kuitenkin, että koulussa ollaan palvelutyössä.
"Itse olen kokenut yhteydenpidon vanhempien kanssa enemmän voimavarana. Asioita pitää osata myös suodattaa."
Erityisen ylpeä Yrjö Harju on Ouluun puuhaamastaan pienluokkajärjestelmästä. Pienluokkaan voidaan sijoittaa oppilas, joka tarvitsee erityistä tukea opiskelussaan. Näin oppilas voi välttyä erityiskouluun sijoittamiselta.
"Ensimmäisen kerran kuulin pienluokista opettajien koulutuksessa Heinolassa 1994. Naapurikoulun rehtorin kanssa toimme idean saman tien tänne. Nyt Oulussa toimii 16-17 pienluokkaa."
Pienluokka antaa Harjun mukaan oppilaalle mahdollisuuden palata normaaliuden tielle, kun taas erityiskoulun oppilas saa helposti leiman, joka säilyy aikuisuuteen asti.
Suomi on ollut erityiskoulujen luvattu maa, ja sitä ei ole aina katsottu hyvällä muualla Euroopassa.
"Pienluokkaa vertaan pituushyppyyn: välillä pitää ottaa uudet askelmerkit, kun jalka ei satu lankulle. Oppilaalla säilyy koko ajan yhteys omaan luokkaan. Kun homma taas pelittää, niin hän pääsee sinne takaisin."
Koulumaailmaa Harju on jättämässä taakseen haikein mielin, mutta silti hänestä tuntuu, että nyt oli oikea aika jäädä eläkkeelle. Yksi painava syy tähän on opettajavaimon sairaus.
"Vaimoni sairastui jo 38-vuotiaana Parkinsonin tautiin, ja olen osittain omaishoitaja."
Työsarkaa riittää myös kunnallispolitiikassa, jossa mies on ollut mukana jo 20 vuotta sosiaalidemokraattien riveissä. Lisäksi hän suunnittelee jatko-opintoja.
Ensitilassa hän aikoo karata kameroineen luontoon, sillä 25 vuotta jäissä ollut valokuvausharrastus on tarkoitus elvyttää uudelleen.
Toimettomana Harju ei osaa olla - pientä nikkarointia on oltava aina. "Vähintään koirankoppi kesässä pitää tehdä, että pysyy hengissä."
Artikkelin lähde Kaleva