Päivänsankarin kulttuurikestitys

Konsertti
Uuden musiikin lokakuu. Jouni Kestin sävellyksiä. Juhani Aaltonen, tenorisaksofoni ja huilu. Pentti Lahti, alttosaksofoni ja huilu. Pepa Päivinen, baritonisaksofoni ja huilu. Jari Hongisto, pasuuna. Samu Forsblom, trumpetti. Joonas Ahonen, piano. Sampo Lassila, kontrabasso. Jouni Kesti, lyömäsoittimet. Tulindbergin salissa Oulussa 27.9.

Harvoin yksi konsertti onnistuu herättämään koko nykymusiikkikenttää koskevia ajatuksia. Jouni Kestin sävellysten kantaesityksiä sisältänyt konsertti sai kuitenkin aikaan pohdiskelua, joka jatkui vielä pitkään soiton päättymisen jälkeen.
Omien musiikkikokemusteni joukossa konserttielämys vertautui lähinnä aikoinaan kuulemaani nykymusiikkispesialistien improvisaatiokonserttiin ja Leif Segerstamin vapaapulsatiivisiin sinfonioihin.
Suuressa osassa ihmiskuntaa nämä uuden musiikin alalajit onnistuvat tunnetusti vain herättämään sisäisen bogomoloffin, joka tiivistää vaikutelmansa neljään sanaan: kyllä tuohonkin lääkitys löytyy.
Tuoko siis Segerstamin tunnustettu kapellimestaristatus ja suuren orkesterin käyttö teoksille juhlavaa lisäarvoa, ja voidaanko nykymusiikki-improvisointia pitää lähtökohtaisesti jotenkin hienompana kuin Kestin itseoppinutta extremely free jazzia?
Muodikasta kun on sanoa, että genrellä ei ole merkitystä, vain hyvä musiikki ratkaisee. Kuka sitten päättää musiikin hyvyydestä? Apurahojen jakajatko?
Sävellystensä esittäjiksi Kesti oli kerännyt joukon suomalaisia huippumuusikoita, joten teosten toteutus varmasti vastasi tekijän tavoitteita.
Joonas Ahosen soittaman pianokappaleen voi kahden konserton taustaa vasten sanoa olevan klaveristiselta asettelultaan hyvin kestimäinen.
Ahosen elohopeamainen virtuositeetti oli tehokkaassa käytössä, mutta kämmenklustereita ei enää osaa pitää sen paremmin luovina kuin hauskoinakaan.
Patinaa ja platinaa on rakenteeltaan selkeästi strukturoitu ja kiitos taitavien muusikoitten improvisaatiossa piilevä kilpaa soittamisen peikko saatiin hyvin pidettyä kurissa.
Koska konsertti toimi samalla Taina Pitkänen-Kolin syntymäpäivävastaanoton introna, improvisointi huipentui Happy Birthday to Youn sävelin.
Hannu Hirvelä



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva