Nuukan rikas elämä

Sanna Keskitalo

Kun Leila Simonen kävelee läpi tavaratalon, hän ei näe mitään ostettavaa.
"Olen elämäntapani kautta oppinut uuden näkökyvyn ja pystyn kävelemään tavaratalossa kuin museossa tai kirkossa", Simonen naurahtaa. "Voin ihailla kauniita tavaroita, mutta ei minulle tule himoa omistaa niitä."
Saksalainen Alexander von Schönburg herätteli joitakin vuosia sitten ihmisiä kirjallaan Tyylikkään köyhäilyn taito. Leila Simonen on Suomen oma köyhäilyguru, joka on jo pitkään puhunut kohtuullisemman elämäntavan puolesta.
Simosen aiempi kirja naisista ja rahasta opetti, että kuluttamisen sijaan rahat kannattaa sijoittaa. Nyt Helsingissä asuva Simonen on astunut valitsemallaan tiellä monta askelta pidemmälle. Häneltä ilmestyy tänä syksynä kirja Polulta poikkeamisen taito, joka käsittelee downshiftaamista.
"Sanalle downshifting ei ole hyvää, yksiselitteistä suomenkielistä vastinetta. Jotkut puhuvat valitusta vaatimattomuudesta, kohtuullistamisesta, verkkaistamisesta, leppoistamisesta tai hidastamisesta."
Simonen on jo kymmenen vuotta elänyt niin kuin opettaa. Sosiaalipolitiikasta väitellyt nainen työskenteli päällikköasemassa valtion tutkimushallinnossa.
"Näin jälkeenpäin katsottuna olin työholisti ja vedin itseni lähelle burn outia."
Virkavapaalla ollessaan Simonen ryhtyi kirjoittamaan dekkaria ja huomasi, että elämää on muuallakin kuin kulutusoravanpyörässä. Hän jätti työnsä viisikymppisenä ja perusti oman yrityksen. Hän ryhtyi kirjoittamaan, luennoimaan ja kouluttamaan ihmisiä ja työyhteisöjä.
"Ihmiset kaipaavat apua rahankäytön opettelussa. Moni haluaa saada ostobulimiansa kuriin. Tällaisina aikoina kaivataan myös neuvoja, miten voi varautua esimerkiksi työpaikan menettämiseen."
"Tiedän nyt, että kuluttamisesta tuleva tyydytys kestää vain hetken. Uuden tavaran tuoma onni katoaa muutamassa viikossa."
Moni kuluttaa, koska luulee, että niin pitää elää.
Simonen kertoo esimerkin itsestään.
"Ajattelin ennen, että tohtorisnaisen kirjahyllyn täytyy kuvastaa omistajaansa. Nyt pidän hyllyn tyhjänä ja laitan luetut kirjat divariin."
Simonen on päästänyt irti siitä, että tavaroita ja varusteita pitäisi päivittää uusiin. Samalla tavalla hän hillitsee myös muuta elämän hälyä. Simosella ei ole kymmeneen vuoteen ollut televisiota. Hän on katkaissut myös asiakastarjousten tulvan.
"Tietoon voi ottaa saman suhteen kuin tavaraan. Hillitsen myös tietotulvaa. Hiljenny, karsi, keskity olennaiseen, ne ovat mottojani."
Simonen kertoo elämänsä rikastuneen monella tavalla kohtuullistamisen myötä.
"Olen hypännyt kokonaan toiseen maailmaan, missä aukeaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia. Saatan ottaa repun selkään ja lähteä talveksi aurinkoon kirjoittamaan ja elämään erittäin vaatimatonta elämää."
Myös ihmisten kohtaamisesta on tullut erilaista, kun toisia tarkastellaan omana itsenään eikä kunkin aseman tai varallisuuden kautta.
"Olin kävelemässä 800 kilometriä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä. Siellä, yhteismajoituksissa, ihmisistä tuli esiin yhteisöllinen rakkaus. Ei sellaista tapahdu viiden tähden hotelleissa. Kulutuskarusellissa pyöriminen karsii meistä hyvän."
Samaisella reitillä Simonen kohtasi myös Lontoon Cityssä ja Amsterdamissa työskenteleviä rahoitusalan ihmisiä, joiden työnä on tehdä lisää rahaa ennestäänkin äveriäille asiakkailleen. He olivat tulleet vaellukselle miettiäkseen, haluavatko he todella tehdä samaa loppuelämänsä.
Simonen muistuttaa, että downshiftaamisen ei tarvitse tarkoittaa työelämän hylkäämistä. Yhdelle se saattaa tarkoittaa heräteostoista luopumista tai työajan lyhentämistä, toiselle elämän hidastamista loma-aikoina.
"Suomalainen työelämä on huonolla mallilla. Se on yksi syy, miksi ihmiset eivät jaksa. Puuttuu johtamistaitoja, ja kiusaamista esiintyy paljon. Meille on myös tulossa Yhdysvalloista tuttu työtätekevien köyhien luokka."
Moni on downshiftaaja pakosta, ilman tietoista päätöstä.
"On paljon pienituloisia ihmisiä, jotka ovat todella taitavia elämään vähällä rahalla."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva