Artikkelin lähde Kaleva
Kari Sankala
Oulu Otto Karhin puisto tai Letkun puisto, tuo oululaisen pörinän vuosikymmenten aikainen keskipiste, on muutoksessa.
Letkun grilli, nakkikioski, makkarakioski, nakitsu, kipsa - miksi sitä sitten kukin nimitti - oli Oulussa öisen kuhinan keskus. Siihen aikaan kun tavalliset kapakat pistivät ovensa kiinni puoli yksi tai kaksi, matka suuntautui Letkulle.
Viimeiset onnikat lähtivät pohjoiseen Letkun pysäkiltä paljon myöhemmin. Etelään pääsi poliisiaseman edestä.
Syöttöliikenne lähiöihin toimi.
Kasvava nuoriso vaati energiaa. Aika ei tuntenut energiajuomia, mutta tiesi kärkkärit, hampurilaiset, ranskalaiset, lihapiirakat.
Se on minulta jäänyt kokonaan huomaamatta, milloin Letkun grillistä tuli Piccolo.
Letku tietysti sai nimensä läheisestä VPK:n vintistä, jossa vapaapalokunta järjesti tansseja. Lähin grilli, puisto, onnikkapysäkki olivat yhtä järjestelmällisesti Letkun.
Paljon kauempana Kinon kopilla tuli yhtäkkiä myyntiin kokonaisia kanoja, puolikkaita kanoja, kanankoipia.
Jonot siirtyivät osin sinne, sittemmin Dookunille. Mikä mahtaa olla nykyisen Mannerheiminpuiston laidassa olevan kioskin lempinimi?
Kana rasvasi naaman ja rinnukset kaikkein varmimmin.
Kolmas kuhinan aiheuttaja Letkun puistossa löytyi Sarkan edestä. Se oli yössä kiemurteleva taksijono.
Takseja oli paljon vähemmän, mutta niin oli oululaisiakin. Silti jonossa riitti päätä ja häntää. Loputtoman pitkässä, kylmässä yössä jonot elivät samalla tavalla puiston molemmilla laidoilla.
Molempiin tunki aina jostakin joku korsto isottelemaan ja etuilemaan.
Jos kävi huonosti, syyttömänä sivullisenakin saattoi saada turpiinsa. Letkun puistossa kannatti olla silmät auki.
Joskus Letkun grillin nurkalla, puiston pensaikossa tai läheisessä porttikongissa saattoi tehdä hankintoja. Pimeästä pullosta sai maksaa tuplasti sen, minkä valoisaan aikaan viinakaupassa.
Saatettiinpa jonossa tehdä vielä viimeinen isojako, jos joku ei ollut onnistunut löytämään aikaisemmin sopivaa seuraa.
Artikkelin lähde Kaleva