Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Helsinki Lasihelmet hohtavat tummansinisellä puulla kehystetyssä helmitaulussa kirkkaan keltaisina.
"Lasi on sulatettu 1 500-asteisella liekillä metallitangon ympärille helmiksi, joita olen koristellut eri värisillä lasimassoilla", Oulussa varttunut lasinpuhaltaja Marja Hepo-aho kertoo Helsingin kädentaitomessujen messuosastollaan.
Yhdellä pöydistä komeilee kolme eri kokoista lasista, mausteiden hienontamiseen tarkoitettua morttelia.
"Muottia en ole esineitä puhaltaessani käyttänyt, siksi jokainen tuote on uniikki", Hepo-aho kertoo.
Lasista valmistetut korut, kannut, kulhot sekä monivärisiksi maalatut purnukat ovat tuoneet lasia rakastavalle kosmopoliitille uutta näkyvyyttä.
Riihimäellä yksityisyrittäjänä toimiva Hepo-aho valittiin viime viikonloppuna vuoden 2012 nuoreksi kädentaitajaksi.
Kilpailuun hän osallistui viidellä suupuhalletulla lasituoteperheellä.
Hepo-aho on uuden sukupolven lasitaitajia, jota kiinnostaa eniten kirkkaan paksun lasimassan työstäminen.
Ukrainan Kiovassa syntynyt ja Oulun Kuivasjärvellä lapsuutensa viettänyt taiteilija on opiskellut lasinpuhaltamista ympäri Eurooppaa.
Ensiaskeleensa lasin maailmaan Hepo-aho otti Nuutajärven lasikoulussa, minkä jälkeen hän on opiskellut lasin valmistamista Ruotsissa, Tanskassa ja Tšekeissä. Pesän hän löysi ikivanhasta Riihimäen lasin lasitehtaasta, jonka käytävät olivat ehtineet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana liki autioitua. "Riihimäellä on melkoinen kööri nuoria lasinpuhaltajia."
Reilut sata vuotta sitten perustettu Riihimäen lasi tuotti vielä 1960-luvulla käyttölasia ympäri maailmaa. Viimeinen lasiesine tehtaassa suupuhallettiin 1976. Koneellinen lasituotanto loppui 1990.
"Vanhan tehtaan henki on tiloissa tallella", Marja Hepo-aho kertoo.
Lasia Hepo-aho puhaltaa tehtaassa sijaitsevassa Osuuskunta Verstakon omistamassa hytissä. Työparina hänellä on entinen Nuutajärven lasikoulun opettaja Kari Alakoski.
Lasituotteitaan Hepo-aho kutsuu käyttötaiteeksi. "Jokainen esine vaatii kahden ihmisen täydellisen huomion sen ajan, kun sitä tehdään."
Lasinpuhaltaja kertoo, että hän saattaa joskus työstää työparinsa kanssa lasista myös uniikkeja ja seikkailullisia lasitaideteoksia.
Hepo-aho ja Alakoski korjaavat osuuskunnan tiloissa vanhaa arvolasia ja puhaltavat uusia laseja rikkoutuneiden tilalle. Käyttötaidelasia voidaan hiekkapuhaltaa, kaivertaa tai jopa kullata. Puhaltamisen lisäksi Hepo-aho usein jälkikäsittelee lasiesineensä.
Suomalaiset lasinpuhaltamisen ammattilaiset ovat jakaneet ammattitaitoaan auliisti jälkipolville. Muinaisesta lasitehtaasta kivenheiton päässä sijaitsee Riihimäen lasimuseo.
Entiset lasitehtaan työntekijät ovat perustaneet kaupunkiin lasille sydämensä menettäneille jopa oman kerhon, Riihimäen lasinpuhaltajakerho Ry:n.
"Pilli pysyy lasia tehtaalla puhaltaneilla veteraaneilla aina kädessä, vaikka he olisivat olleet puhaltamatta pitkään."
Lasia on puhallettu maailman eri kulttuureissa yli 2 000 vuoden ajan.
"Lasinpuhallusta ei opita kirjoista, vaan ammattitaito periytyy tekijältä tekijälle hyvin tiiviin yhteistyön kautta. Siksi on kiehtovaa olla osa ikivanhaa jatkumoa."
Artikkelin lähde Kaleva