Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Pakko on hyvä ponnin. Oululaiselle Jenny Kangasvuolle se konkretisoitui kustannusyhtiö Teoksen fantasia- ja scifi-kilpailussa 2011.
"Minulla oli valmis käsikirjoitus. Nyt oli pakko ottaa ja viilata se. En olisi pystynyt polkaisemaan kilpailuun romaania ihan nollasta."
Ensimmäisen version Sudenveri-nimen saaneen teoksen käsikirjoituksesta Kangasvuo teki 2003-2005 ja se kävi kustantajakierroksen.
"Parista kustantamosta tuli vastaus tyyliin "kun teet vähän töitä niin kyllä me tämän julkaisemme"."
Teoksen kilpailussa Kangasvuo sai kunniamaininnan, mikä merkitsi käytännössä kustannussopimusta.
Miksi Sudenveri sitten aikanaan jäi viimeistelyä vaille?
"Tuli elämä niin sanotusti eteen. Ei ollut aikaa."
Tämä tarkoittaa Jenny Kangasvuon tapauksessa tutkijanuran haasteita ja vaateita. Hän keskittyi tekemään lisensiaatintutkimustaan ja oli myös mukana eri hankkeissa ja opetti.
Akateemisen tutkijan koulutus löytyy nykyään varsin monelta esikoiskirjailijalta. Kangasvuo ei näe sillä mitään erityistä merkitystä.
"Mielestäni se kertoo vain kustannusmaailman muutoksesta: esikoiskirjailijat ovat nykyään vanhempia, kun kustantajat haluavat valmiimpia tekstejä."
Suomalaisten koulutustason nousu ylipäänsä ja akateemisen koulutuksen yleistyminen selittävät tilannetta myös, hän lisää.
Kaunokirjallinen kirjoittaminen on kulkenut koko ajan akateemisen kirjoittamisen rinnalla, Kangasvuo kertoo. Hänen novellinsa ovat saaneet tunnustusta aiemmissa kirjoituskilpailussa.
"Ei tämä esikoisromaani siten tule mitenkään yllätyksenä akateemiselle yhteisölleni."
Jenny Kangasvuo kirjoittaa myös kritiikkiä niin fiktiosta, tietokirjoista kuin sarjakuvistakin. Onko sillä ollut vaikutusta omaan kirjoittamiseen?
"Ei se tee mitään esteitä. Työstin esikoistani hyvin pitkään ja kisan jälkeen editoin sen tiukoissa rysäyksissä. Ei siinä ollut aikaa miettiä, mitä kriitikko ajattelisi."
Kritiikin asema on herättänyt paljon keskustelua ammatikseen kirjoittavien parissa. Kangasvuo sanoo tässä olevan osittaisen harhan.
"Erilaiset harrastelehdet julkaisevat paljon arvosteluja, samoin niitä ilmestyy runsaasti netissä. Kritiikki eriytyy, menee pienempiin alakulttuureihin. Ei se ole hävinnyt, vaikka suuret päivälehdet ovat vähentäneet kritiikkien julkaisemista."
Näitä Kangasvuo myös arvostelee eräänlaisesta kriittisyyden puutteesta. "Alakulttuurijulkaisujen kritiikit voivat tosin olla usein enemmän puffiluonteisia sisällönselostamisia."
Japanilaisen populaarikulttuurin ja science fictionin kenttää laajalti tunteva Kangasvuo näkee kritiikin volyymistä näiden kanavilla, että teosten arviointeja odotetaan innolla. Arvioinneista myös kirjoitetaan arviointeja.
"Juuri netissä tapahtuu. Blogeissa on semiammattimaista kritiikkiä paljon."
Sudenveri on sukutarina muttei aivan tavallinen: kaksi kolmesta päähenkilöstä on ihmissusia.
Kangasvuo sanoo yrittäneensä tehdä romaaninsa mahdollisimman realistiseksi. "Ainoa outo elementti on, että on ihmisiä, jotka voivat muuttua susiksi."
Sudenveri pohtii kahdenlaisen identiteetin ja ihmisyyden olemuksen ohella sukupolvien välistä ristiriitaa. Tarinan keskiössä ovat Martta, 70-80-vuotias evakkomummo joka muistelee talvi- ja jatkosodan aikaa, taiteilija Varga ja hänen rakastettunsa Marraskuu.
Kaikki kolme ovat minä-kertojia. Kangasvuon mukaan se asetti melkoisia haasteita.
"Muokkasin kertojaääniä paljon varsinkin loppuvaiheessa. Vain yksi niistä käyttää tiukkaa itsereflektiota ja miettii itseään. Muut toteavat."
Erityisen haastavaksi hän nimeää "susityylin" toteuttamisen.
"Päädyin siihen, että sivulauseita on mahdollisimman vähän ja ilmaisu on aistipainotteista eikä henkilö mieti menneisyyttä tai tulevaisuutta."
Teoksen teema ja rakenteet muodostuivat kirjoitusprosessin kautta. Tapahtumien linja oli selvillä jo alussa.
"Hassuinta kirjoittamisessa on, kun ei tiedä, mihin henkilöt teosta vievät. Se kun tapahtuu jotain, on maaginen hetki. Sitä kannattaa seurata."
Artikkelin lähde Kaleva