Artikkelin lähde Kaleva
Juhani Alakärppä, baritoni.
Juho Alakärppä, piano. Jaana Kokko-Alakärpän maalauksia.
Oulun seudun ammattikorkeakoulu 21.9.
Baritoni Juhani Alakärpän voitto Toivo Kuula -laulukilpailussa palautti mieleen oululaisen laulukoulun kulta-ajat, ja menestys tuo varmaankin alueen laulajille uutta intoa ja nostetta hiljaisemman kauden jälkeen.
Perjantaina Oulun seudun ammattikorkeakoulun salissa kuullussa konsertissa voittaja palasi kotiseudulleen ja entiseen oppilaitokseensa uransa alussa olevana taiteilijana.
Alakärpän ääni on jyhkeän lämmin ja ilmaisussa on tarvittaessa myös oopperamaista voimaa ja teräksisyyttä. Taiteilijan lavaolemuksesta löytyy tilanteen vaatiessa myös veijarimainen äijä, joten pilkettä silmäkulmaan kaipaavat Wolfgang Amadeus Mozartin Der Vogelfänger bin ich ja Erkki Melartinin Oravan jäljillä saivat asiaan kuuluvan humoristisen tulkinnan.
Konsertin ensimmäisen puoliskon aikana Alakärpän äänessä oli vielä ajoittain havaittavissa lievää yliyrittämistä. Esimerkiksi Leevi Madetojan murheessaan hillityn hienovireinen Yrtit tummat olisi voinut hyötyä vähän pienemmällä paineella toteutetusta esityksestä.
Modernia musiikkia konsertissa edustanut Jouko Tötterströmin Kesämuisto (2012) tuntui äkkipäätä ajateltuna eksyneen väärään seuraan, mutta tunnelmallinen laulu sopi tummine pohjavireineen täydellisesti muuten kansallisromanttiseen ohjelmaan.
Väliajan jälkeen kuultu Toivo Kuula -osasto olikin sitten lied-laulua parhaimmillaan. Tulkinnat olivat tasapainoisen mietittyjä, ja vaikka Alakärppä huumorinkin taitaa, on hän kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan suomalaisen synkkämielisyyden parissa.
Konsertin pianistina soittaneen Juho Alakärpän osuus oli myös merkittävä, sillä harvoin kuulee näin värikästä, osallistuvaa ja laulajaa erehtymättömän tarkasti seuraavaa lied-pianismia.
Olikin hieno kädenojennus pianotuolin suuntaan esittää ylimääräisenä Oskar Merikannon Myrskylintu, jossa pianistikin saa päästää virtuoositaipumuksensa valloilleen.
Väliajalla yleisöllä oli tilaisuus tutustua Jaana Kokko-Alakärpän väriloistossaankin hyvin levollisiin maalauksiin.
Ajatukseen konsertin kuvitukseksi heijastettavista tauluista suhtauduin etukäteen melko epäluuloisesti, mutta kiitettävän rauhalliseen tahtiin vaihtuneet kuvat toimivat tunnelman luojina, eivätkä pyrkineet kilpailemaan musiikkiesityksen kanssa.
Toisaalta ainakin itselläni kuvataide jäi liedistä nauttimisen rinnalla aika vähälle huomiolle.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva