Artikkelin lähde Kaleva
Peerit Tähtinen
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Seija ja Tauno Pöytäkangas asuvat Sanginjoen varrella vanhaa maalaistalon pihapiiriä. Vanha päärakennus on purettu tien vierestä ja keskemmälle on kohonnut komea perinnetyyliä edustava uudisrakennus, jossa on ehditty asua jo 22 vuotta.
Tauno tunnustautuu timpuriksi, joka on rakentanut kotinsakin omasta metsästä kaatamistaan ja sahaamistaan puista. Tämä on jo neljäs talo, jonka Tauno on rakentanut. Hän harrastaa myös pienimuotoista metsänhoitoa pihatöiden ohella.
Seijan ja Taunon välillä on selkeä työjärjestys. Tauno hoitaa piha-alueen laajan nurmikon, kasvimaan ja tuo keväisin kunnon lastin ruokamultaa. "On ihanaa, kun mies tuo ruokamultaa. Se on A ja O, että käytössä on hyvää multaa", Seija kiittelee.
"Vaimo sitten kärrää kottikärryillä mullan haluamaansa paikkaan ja kaivaa kuopat."
Lannoituksesta huolehtii Tauno ja lisää syksyisin PK:ta ja muutaman vuoden välein kalkkirakeita. Kasteluvesi saadaan Sanginjoesta, josta on vedetty kahtia jakautuva runkoputki maahan ja sadettimet, jotka riittävät laajalle alueelle. "Jokivesi on vesijohtovettä lämpimämpää ja humuspitoista, joten se sopii erinomaisesti kasteluun", Tauno tietää.
Vanha, osittain kivestä tehty navetta palvelee nykyään autotallina, puuvarastona ja kellarina. Navetan pitkä sivu on kokenut tänä kesänä täydellisen muodonmuutoksen. "Otin viime syksynä kaikki pois ja laitoin tilalle kivikkopenkin, jossa on havuja", Seija kertoo.
Seijan haaveena on ollut myös isojen kivien tuominen pihapiiriin, koska niillä saa tasaiselle ja laakealle pihalle vaihtelua. Nyt kivet ovat asettuneet paikoilleen ja näyttävät kuin ne olisivat aina olleet niillä sijoillaan.
"Väljyyttä pitää olla, toisaalta tykkään myös pitää pihan rikkaruohoista vapaana."
Lastenlapsille on perustettu vuosia sitten pieni kivikkopuutarha hiekkalaatikon viereen, joten lapsillakin on mahdollisuus innostua puutarhanhoidosta.
Kesäkeittiö on muutaman vuoden suunnittelun jälkeen pystytetty nelikulmaisena mäkitorpan näköisenä sopivasti hieman laidemmalle. Tähän pihapiiriin ei pariskunnan mielestä olisi sopinut kuusikulmainen rakennus. Hyötypuutarha peruna- ja mansikkamaineen sekä luumu- ja omenapuut on sijoitettu rakennuksen sivustoille.
Viime vuonna viiden omenapuun sadosta Seija keitti 60 kiloa omenahilloa, jota on viety ystäville lahjoina ja annettu myyjäisiin. Tänä vuonnakin näyttäisi omenasatoa riittävän yli oman tarpeen ja ensimmäiset kypsät omenat ovat jo hillona.
Nuorista viinimarjapensaistakin satoa on tullut ja hyödynnetty talven tarpeisiin. Karviaiset ovat kasvaneet lastenlasten mielestä viinirypäleiden kokoisiksi, joten sateisesta kesästä on ollut hyötyäkin.
Puutarhassaan Seija laskee olevan satakunta eri lajia. Kerroksellisuus syntyy puista, pensaista, erikokoisista perennoista ja kesäkukista.
Kuutamohortensia kukkii edelleen. Suvi-, valamo-, neilikka- ja torniolaaksonruusupensaat ovat löytäneet paikkansa pääsisäänkäynnin vierestä.
Kärhöjä kiipeilee muun muassa kesäkeittiön vieressä. Kuu- ja päiväliljat, töyhtöangervot, loistokurjenpolvet, laukkaneilikat, poimulehdet, kultapallot ja rönsyansikat ovat esimerkiksi niitä lajeja, joita Seija suosii.
Värimaailma on monipuolinen. Upeilta näyttävät myös malopit ja siemenestä kasvatetut silkkikukat.
"En halua ulkomailta tuotuja kasveja. Kaikki ovat suomalaisia ja tämän seudun kasveja", Seija on päättänyt.
Tauno ihmettelee välillä, kun vaimo viihtyy aina pihalla. "Tauno ei ymmärrä, ettei puutarha ole koskaan valmis. Sitä paitsi olen ulkoilmaihminen ja on ihanaa olla pihalla", Seija selittää.
Artikkelin lähde Kaleva