Artikkelin lähde Kaleva
Oulu sinfonia. Kapellimestari Atso Almila. Solisti Chloë Hanslip, viulu. Madetojan salissa Oulussa 20.9.
Joskus käy niin, että konsertissa onnistuu kaikki muu paitsi ohjelmistosuunnittelu. Näin tapahtui tällä kertaa Oulu Sinfonialle, koska konsertin teoksista ei varsinaista huippukohtaa tuntunut löytyvän.
Ludwig van Beethovenin Coriolanus-alkusoitto op. 62 on nasevassa dramaattisuudessaan suosittu avausnumero. Atso Almilan johtaman orkesterin esitys ei kuitenkaan aivan täysin noussut Beethovenin musiikin sisältämään räjähdysherkkyyteen, vaan alkusoitto oli paremminkin leppoisa johdatus musiikin pariin.
Nuoresta iästään huolimatta Chloë Hanslip on ehtinyt kerätä vaikuttavan ansioluettelon, johon kuuluu myös muusikoille harvinaiseksi herkuksi muuttuneita suurten yhtiöitten levytyssopimuksia.
Kyseessä on todellakin maailmanluokan viulisti, jonka kyky projisoida sanottavansa saliin kertoo suurilla konserttilavoilla kerätystä kokemuksesta. Harmi vain, että Hanslip oli valinnut esitettäväkseen Kurt Weilin Viulukonserton op. 12 kaltaisen kuriositeetin.
Erikoinen, puhaltimista ja kontrabassoista koostunut orkesteri toimi Almilan ohjauksessa periaatteessa hyvänä vastavoimana Hanslipin energiselle soitolle, mutta jonkinlaisessa jatkuvassa musiikillisessa siilipuolustuksessa oleva sävellys ei tästä juuri sen innostavammaksi muuttunut. Yleisön loppuaploditkin olivat solistin taitoihin nähden enemmän kohteliaat kuin innostuneet.
Leevi Madetojan Pieni sarja op. 12 koostuu säveltäjän itse sovittamista pianokappaleista ja orkestroituna Madetojan kömpelöhkö pianosatsi muuttuikin keveydessään viehättäviksi salonkiromantiikan makupaloiksi.
Atso Almilan Sinfonia nro 3 (2008) on nokkela teos, ja kapellimestari-säveltäjät tietävät tunnetusti, kuinka orkesterista otetaan tehot irti. Varsinaiseksi konsertin huipentajaksi alussa hiljaa etsiskelevästä ja lopussa kovaäänisesti rymistelevästä sävellyksestä ei kuitenkaan ollut, sillä suppeahko sinfonia on taputuksineen, tömistelyineen ja karjuntoineen perusluonteeltaan enemmän loppukevennys kuin ohjelman sielu ja ydin.
Hanslipin taiteilijaesittelyssä muuten mainitaan niinkin olennainen asia kuin käytössä olevan Guarneri-viulun vakuutusyhtiö. Mahtaakohan tällä saada alennusta vuotuisista maksuista?
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva