Artikkelin lähde Kaleva
Petri Hakkarainen Kaleva
Utajärvi Hakkuilta säästetyllä metsäkummulla sammalta kasvava kivikasa on ollut kolmen venäläisen sotavangin hauta 70 vuoden ajan.
"Tuskinpa hekään sotaa halusivat. Ei silloin kysytty kummallakaan puolella, haluatko lähteä. Yksittäisen ihmisen mielipiteellä ja hengellä ei ollut paljon arvoa", miettii Kalle Turtinen.
Oululainen Turtinen kuuluu metsästysseura Kutiin & Hutiin. Hirvimiehet ovat kuulleet jahtimaillaan, Utosjoen eteläpuolella Särkijärvellä sijaitsevan kivikummun tarinan paikkakuntalaisilta.
"Siinä on ollut lahonnut risti. Meillä heräsi ajatus, että haluamme näin kunnioittaa tuntemattomien sotilaiden viimeistä lepopaikkaa."
Turtinen nikkaroi puusta ortodoksiristin ja kiinnitti siihen kuparilaatan, jossa lukee: "Tässä lepää kolme venäläistä sotavankivainajaa."
Mies miettii, että lahonneen ristin jäänteet voitaisiin pelastaa vaikka hirvikämpän suojaan.
Särkijärven historiaa tuntevat Jukka Daavittila, Esko Mäkäräinen ja Kalevi Ollila ovat kertoneet, että alueella on ollut töissä noin sata sotavankia vuosi-
na 1942-43.
Mäkäräinen muisti, että haudalla on ollut lauta, johon oli kaiverrettu haudattujen van-kien numerot. Jos numerot yhä tiedettäisiin, selviäisi todennäköisesti myös vainajien henkilöllisyys.
Paikallisten mukaan vangit olivat metsätöihin tottumattomia. Puutavaraa tehtiin pystyyn kuivaneista hongista.
Miehen päivätavoite oli 40 kappaletta kaksimetrisiä pöllejä. Jos määrä ylittyi, palkaksi sai lisäannoksen leipää.
Särkijärven miehet muistavat, että honkapöllikasoja näkyi metsissä vielä 1970-luvullakin.
Samalla seudulla Utosjoen lähellä on tiettävästi toinenkin sotavankien hauta. Metsähautaan peitettiin myös kaksi maaliskuussa 1940 pudotetussa lentokoneessa ollutta venäläistä.
Suomi-Venäjä-seuran Pohjois-Suomen alueen toiminnanjohtaja Matti Ukkola kertoo, että suurin osa venäläisten sotavankien hautausmaista on varsin hyvin hoidettuja.
"Lapissa niistä vastaavat pientä korvausta vastaan seuramme jäsenet", Ukkola toteaa.
"Entisen Oulun läänin alueella käytäntö on kirjavampi. Jossain kunnossapidosta vastaavat seurakunnat, jossain yksityiset."
Viime vuosina varoja hautapaikkojen kunnostukseen on saatu myös Venäjältä.
"Niin saatiin muistomerkki Ylivieskaankin. Venäläiset ha-
luavat vierailla näillä hautausmailla", Ukkola kertoo.
"Joskus sotavangit eivät kenties olleet Neuvostoliitossa sankareita, mutta enää ei ajatella niin. Haudoille tullaan nyt hyvinkin kaukaa Venäjältä."
Ukkolan mukaan tuntemattomien vainajien henkilöllisyyttä voidaan yrittää yhä selvittää. Venäjältä on jo vieraillut ryhmiä etsimässä Suomesta sotavainajiaan.
Sotavankivainajia siirrettiin sodan jälkeen suuriin hautausmaihin. Yksittäisiä hautoja on kuitenkin yhä ympäri maata.
"Tämä metsästysseuran teko on hieno ele. Enää ei ajatella, että kyseessä ovat viholliset, vaan ihmiset", Ukkola toteaa.
Virallista vastuuta sotavankien hautapaikkojen kunnosta kantavat Ukkolan mukaan aluehallintovirastot.
Suomen valtion vastuu näistä hautapaikoista on kirjattu Pariisin rauhansopimukseen.
Artikkelin lähde Kaleva