Kieli onkin yksi Hukkasen teosten lähtökohdista. Sanoja myöten voi yrittää pujotella sisään veistoksiin. Leikkisäkin nimi kätkee monesti vakavan sisällön. Karnevaalissa piilee kriittisyys aikaa ja sen ilmiöitä kohtaan. Purkitettuja päiviä -veistos on turhan kiireen ruumiillistuma. Hahmoltaan kipittävää naista muistuttava ihmiskone suorittaa suorittamistaan - ja taas on päivä purkissa.
Sinikka Tuominen on aiemmin jättänyt maalauksensa nimettömiksi. Nyt niillä on neljän pienen maalauksen ryhmää lukuun ottamatta nimet, väljästi teosta luonnehtivat.
Aavikko-sarjassa tutunoloiset värikudokset ovat saaneet pinnakseen tummat, kalligrafiaa muistuttavat kuvioinnit.
Varjo-maalauksen kerroksissa värin paksuuden vaihtelut saavat maalin muistuttamaan kirjontaa, erilaiset neulokset, kankaat ja niiden sidokset vilahtelevat muissakin maalauksissa.
Sinikka Tuomisen ja Reijo Hukkasen teoksissa on paljon yhteistä, kuten runsas, yksityis-kohdista rikas muotomaailma. Erot tuntuvat kuitenkin vielä merkittävimmiltä. Siinä missä Tuomisen maalauksissa kokonaisuus kasvaa kerroksittain kuvan omasta logiikasta alkunsa saaneena, Hukkasen veistokset kahmaisevat syleilyynsä tavaraa sieltä ja täältä sulattaen ne yllättäviksi kokonaisuuksiksi.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>