Neliö-Gallerian näyttelyssä esillä olevan, kajaanilaisen kuvanveistäjän
Tämä Mikkosen veistos inspiroi aikoinaan Oulun taidemuseon näyttelysihteeriä
Nyt Oulun erääksi symboliksi muodostunut Toripolliisi-patsas on seissyt Oulun kauppatorilla vuodesta 1987.
Veistoksessa Onnellinen ilta vaimo on sitten jo rullatuolissa ja mies uskollinen omaishoitaja. Sama tuhti isä-Revon vyötärö on muutamassa muussakin veistoksessa. "Isä oli lyhyt, vain 150 cm, ja vatsakas. Iltakävelyssä olen kuvannut huumorilla, miten isä ja häntä pidempi äiti kulkivat. Äiti oli Turusta, isä oli syntynyt Pietarissa, suku Parikkalasta. Huumorin ja laulun avulla isä selvisi monista vaikeista vaiheista", Raili Mikkonen kertoo.
Raili Repo ja Kaarlo Mikkonen tapasivat Helsingissä Suomen Taideakatemian koulussa 1940-luvun lopulla. Kaarlo Mikkonen opiskeli taidemaalausta ja Raili Repo kuvanveistoa. Aikaisemmin Repo oli ollut
Parin yhteiselon alkuvaiheista näyttelyssä muistuttavat kauniisti - ja Kaarlo Mikkoselle kunniaa tehden - Raili Mikkosen hiilipiirustus Carolus, 1949, sekä veistos Kaarlo, 1949, kuvat haaveellisen kauniista ja nuoresta Kaarlo Mikkosesta sekä klassista nais- ja mieshahmoa esittävä veistos Kohtaaminen, 1949.
Oulun Toripolliisi pienoiskoossa on taidemaalari Kaarlo Mikkosen varhaisimpia veistoksia. 1960-luvulla perheen muutettua Kajaaniin Mikkonen siirtyi vähitellen vaimonsa tapaan veistäjäksi.
Raili Mikkonen huomauttaa kuitenkin eräästä oleellisesta, tekijöiden persoonaakin kuvaavasta erosta: "Minun töissäni ollaan aina tekemässä jotakin, menossa jonnekin, Kaarlon töissä ollaan vakavia, paikallaan ja hiljaa."
Kaarlo Mikkonen kuului taiteilijasukupolveen, jonka kohtalona oli olla viisi vuotta sodassa.
Mutta vakavuus ja hiljaisuus kuuluvat myös pohjoisuuteen. Kaarlo Mikkosen veistoksissa on hyvin samanlainen pysähtynyt aika kuin opiskelutoverin, neittäväläisen
Kaarlo Mikkosen maalauksia näyttelyssä ei ole, mutta pojan, myös taidemaalariksi opiskelleen
Raili Mikkonen työskentelee Paimiossa jatkuvasti ja aktiivisesti monilla kulttuurin alueilla. Muistot ja tarinat siirtyvät pienoisveistoksiin, piirroksiin, runoihin ja musiikkiin. Näyttelyt eri puolilla maata seuraavat toisiaan. Julkisista veistoksista viimeisimpiä ovat reliefit
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>