Karsikas on väitellyt tohtoriksi. Hän on myös sosiologi.
Metsästys-, kalastus- ja ruoanlaittojuttujen lomaan hän on riputellut asiaa akateemisesta saavutuksestaan, ekologisesta primariteettiperiaatteesta. Sinänsä viihdyttävien juttujen lomassa Karsikas herättelee lukijaansa ajattelemaan maapallon kestämätöntä elämänmenoa. Ja tämä on hyvä. Ihmiskunnan tulisi pienentyä radikaalisti, jotta sen jäsenet voisivat selviytyä ekototalisteina.
Karsikkaan mietteet tuovat mieleen
Karsikkaan mielestä tuotantotalous, mahdollistaessaan kontrolloimattoman väestönkasvun, aiheuttaa ekokatastrofin. Ihminen on pohjimmiltaan metsästäjä-keräilijä, hän kirjoittaa.
Karsikkaan käsityksen mukaan ihminen oli muinoin ekototalisti, ja tämä olisi ylevä tavoite tulevaisuuteenkin katsottaessa. Kauan sitten ihminen teki pyyntivälineensä luonnon antimista. Karsikas suosittelee nykyihmiselle ekoprimarismia - että ostaisimme kaupasta mahdollisimman vähän ja keräisimme, kalastaisimme ja metsästäisimme mahdollisimman paljon.
Useassa jutussa Karsikas antaa ymmärtää olevansa pettynyt, kun yliopistoihmisetkään eivät aina ole olleet samaa mieltä hänen kanssaan tai eivät peräti ole ymmärtäneet häntä.
Ristiriitaisia tunteita herättää, että vakavien asioiden käsittelemisen ohessa Karsikas usein mainitsee jutuissa esiintyvien kalastus- ja metsästysvälineiden merkit nimeltä. Eikö tällainen piilomainonta juuri ruoki kaiken pahan alkua, tuotantotaloutta?
Kummastuttavaa on myös se, että ammutun eläimen ruhon hakeminen maastosta mönkijällä ei aiheuta hänelle mielenkuohuntaa, mutta moottorikelkka on suoranaisen vihan kohde. Ja suuren maasturin ylelliselle istuimelle on helpottavaa kivuta.
Tahatonta tai tahallista komiikkaakin löytyy: "Kun nainen tuli auringon kuvajaiseen, keskiyön aurinko paistoi juhannusyönä häpykarvoituksen lävitse suoraan kameran linssiin. Kamera laukesi."
On hyvä, että Karsikas ei yritä miellyttää kaikkia. Toisaalta - teoksen muodossa ja sisällössä - tuntu kompromissien tekemisestä ja ristiriitaisuudet pistävät nekin kyllä osaltaan ajattelemaan.
Eikö sanomaa olisi voinut jotenkin upottaa lukijan löydettäväksi suoran saarnaamisen sijasta? Olisiko juttujen pitänyt antaa vielä kypsyä ja sitten perata oikein perusteellisesti?
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>