Säveltäjä
Parasta Oulun 400-vuotisjuhlaoopperassa on vivahteikas, kohdittain suorastaan mestarillinen orkesterin käyttö sekä kokeneen vokaalisäveltäjän lähituntuma ihmisääneen.
Messeniuksen ja Lucian historialliset näyttämökuvat avautuvat varsinkin ensimmäisessä näytöksessä silmää hivelevän komeina, kiitos lavastaja
Ohjaaja
Valitettavasti alun lupaava visuaalisuus kuroutuu oopperan toisessa näytöksessä vähitellen karun pirtinpöydän ympärille, eivätkä siinä näyttävät videotehosteetkaan auta.
Uskonnon ja sivistyksen suurista saleista päädytään Kajaanin linnan rantamökkiin jakamaan vettä ja haukia perheen kanssa raamatullisessa hengessä. Aamen.
Selviä johtoaiheita ei korviin satu, mutta pieniä motiiveja kylläkin, jotka viittaavat samaan suuntaan. Laulumelodioiden virta on luonteva, sananmukaisesti sopiva.
Toisessa näytöksessä, jota säveltäjä itse kuvaa sanoilla "horisontaalinen, moniääninen ja feminiininen", musiikki ikään kuin vakavoituu ja kääntyy samalla oopperan perinteeseen päin.
Korujen riisuminen ja virran tummuminen kuuluvat. Uutuusaspekti laimenee. Viulut aloittavat hehkuttamalla tiukan romanttissävyistä harmoniaa.
Säveltäjä heltyy jopa kirjoittamaan Lucialle suurehkon, kauniin aarian - ainoan laatuaan tässä oopperassa - hänen hyvästellessään Tukholmaan siirrettävän pienen tyttärensä.
Laajennetussa montussaan
Laulajat helposti peittyvät orkesterin taakse, vaikka kapellimestari pyrkii tasapainoon. Niin monta muusikkoa on yhtä aikaa äänessä, että muuhun ei taida tämän partituurin kanssa olla mahdollisuuksia.
Onkohan sittenkin kyseessä kamariooppera, joka itsetunnossaan vain kurkottaa salin puolelle? Pitäisikö tämä teos esittää kirkossa, jotta se pääsisi täysin oikeuksiinsa? Näille rimoille Messenius ja Lucia päätyy ajatuksissa taiteilemaan.
Näyttämön takaseinille
Nykyaikaisen taiteentutkijan, Karlan, mukaan ottaminen on tekijöiltä toimiva oivallus. Karla sitoo Messeniuksen omaan aikaamme; samalla inhimillisyyteen ja totuuden etsintään, kuten libretto haluaa.
Kronologia kuitenkin vallitsee. Näyttämökuvat pyörivät pyörimistään, kunnes ne pyöräyttävät Messeniuksen pariskunnan näyttämöltä pois ja napakka ooppera on ohi.
"Minussa se on ollut aina", toistelee Messenius kryptisesti lähtiessään. Yhtä merkityksellisesti hän voisi heittää nykytyyliin: "Elämä on."
Kotona pitää vielä plarata librettoa selityksen toivossa. Ei löydy. - Niin kai se on ollut minussakin, herra Messenius.
Se seikka, että syvältä koskettavaa näyttämöllistä riipaisua heiltäkään ei heltiä, on pantava myös teoksen tiliin. Libretto ikään kuin antaa todellisille tunteille liian vähän aikaa kehittyä muualla kuin orkesterimontussa.
Silti Hannu Niemelän Messenius ei jää pelkästään historialliseksi despootti-opportunistiksi. Hänestä henkii myös hellyttävää reppanaa, mutta tarpeen tullen aikalaistaan Don Carlostakin, ettei totuus unohtuisi. Päivi Nisulan lavaolemus Luciana taas kerää alkukankeudesta selvittyään lisää inhimillistä lämpöä.
Muista solisteista kukaan ei nouse selvästi muiden yläpuolelle: ei
Lapsisolisteista vaativimman roolin on saanut nuorta Messeniusta vakaasti tulkitseva
Oulun kamarikuoron amatööreistä koottu oopperakuoro toimii näyttämöllä riittävän aktiivisesti. Kortekankaan partituurin vaikeudet ja lavan suuruus vain oireilevat välillä epäpuhtauksina ja balanssien erilaisina häilymisinä.
Tässä kohdassa säveltäjä
Näytelmässään Kajaanin linnan vanki, johon Messeniuksen ja Lucian libretto perustuu, Juha Seppälä ei ollut läheskään yhtä haavikkomainen.
Moni kantaesityksessä istunut kaipasikin tekstityslaitetta saliin, koska kaikkien laulajien sanoista ei saanut selvää. Solistijoukon ehdottomasti pyöristetyin ääntämys oli tällä kertaa Essi Luttisella.
Toisissa kohdissa tekstitys olisi ehkä ymmärrystä auttanut, toisissa ei, edellä kuvatuista librettosyistä.
Messenius ja Lucia, Lucia ja Messenius...
Oopperan nimi etsi viime talven aikana lopullista muotoaan. Nyt, kun teoksen näkee näyttämöllä, ymmärtää paremmin miksi.
Messenius ja Lucia haaveilee olevansa kuin kansalliskirjailijamme luoma Esko-kreeta, Kreetaesko. Puolet kumpaakin vaikka yksi.
Päädytään vanhanaikaiseen tasapeliin: alussa vallitsee Messenius, lopussa Lucia.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>