Viimeksikin niin tapahtui urheilutalolla. Kaupunkilaisia saapui paikalla niin sankoin joukoin, ettei kerääjä päässyt ihmismuurin läpi pöydän äären korkeistaan kertomaan. "Kun kuuntelin mitä avojalakaset vanhasta Oulusta muistivat, tuumasin, että parempia asiantuntijoitahan he ovat kuin minä. Niin jäi esittely sillä kertaa tekemättä", hän nauraa.
Turhaa Oiva kuitenkin Oulun tuntemustaan vähättelee. Sitä on kertynyt 40 vuoden aikana paitsi kantapään kautta, myös määrätietoisella opiskelulla. Yhden kokonaisen talven hän kävi Oulu-opiston kursseilla kaupungin vaiheita kertaamassa. Jos joku asia yhä askarruttaa, apu on kotonakin lähellä: siitä vain kirjahyllyn luo ja Oulu-opuksia selaamaan.
Oulun historia kiinnostaa kaikenikäisiä. Esimerkiksi Tuiran kirjastossa nuoret ja koululaisetkin tutkivat kortteja niin innokkaasti, että näyttelyaikaa piti jatkaa. "On se vaan melkoinen homma koota teeman mukainen näyttely", Oiva myhäilee.
"Katsoppa tässä on sininen kortti, jota sanotaan kuutamokortiksi sen takia, että kuu on trikkitemppuna lisätty maisemaan. Ja tässä kehyskortti. Näitä arvostetaan ehkä muita enemmän. Tässä taas jäiden lähtö Oulujoesta vuosina 1905 ja 1923", hän selaa kuvamappejaan.
Suurin osa kuvista on tekstitetty. Kauniin vanhan kioskin kuvan alle Oiva on kirjoittanut tekstin: Kesäjuomien kioski Ilola Pikisaaressa. Viime vuosisadanalussa kioskissa myytiin Hietasaaressa toimivan limonaaditehtaan virvokkeita. Monessa kortissa näkyy myös Oulun linnan raunioita vastapäätä sijainneen siltavahdin talo. Vahtina toiminut Kankaan pappa keräsi kulkijoilta siltamaksun.
Postikortteja painattivat aikoinaan Bergdahlin kirjakauppa sekä Kansan Tahto. Monet niistä ovat saksalaisen kuvaajan ottamia ja Saksassa painettuja. Valokuvia ovat ottaneet myös A.V. Heikkinen, G. Feiring, V. Dufva ja Sähkö Valokuvaamo.
"Saatan ostaa kokonaisia pinoja ja myös yksittäisiä kortteja. Isommasta pompsista löytyy usein myös ihmisten valokuvia. Ne olen toimittanut Pohjois-Pohjanmaan museolle. Myös 800 korttia käsittävästä disketistä on kopiot museolla ja Oulun postimerkkikerholla.
Oivan kortteihin ovat perehtyneet Oulun asemakaavoituksesta kirjan tehneet arkkitehdit
Oivan keräilyharrastus alkoi jo 1941. Silloin Jaakkimassa syntynyt karjalaispoika meni Raumalla postimerkkien keräilystä innostuneen opettajan luokalle. Postimerkkien mukana tuli luonnollisesti kortteja. Ja kun Oiva innostuneena esitteli ystävilleen merkkejään, heistä kortit olivat usein kiinnostavampia. Parikymmentä vuotta sitten Oiva ryhtyi sitten niitä keräämään.
Yhä postimerkit ovat hänen lempilajinsa. Kirjahyllyssä ne on tallennettu punaisiin mappeihin. Väri onkin sopiva, sillä kokoelma koostuu Neuvostoliitossa vuosina 1922-1991 julkaistuista merkeistä.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>