Suurena yhteiskunnallisena liikkeenä työväenliike vaikutti merkittävästi suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden nousuun vuosisadan alussa. Se loi kirjallisuudelle ja teatterille uuden paljon entistä laajemman lukijakunnan ja yleisön.
Vanhan työväenliikkeen aikana ennen vuotta 1918 työväenkustantajat julkaisivat yli 200 kaunokirjallista teosta, tietysti muun poliittisen kirjallisuuden ohella.
Tästä joukosta lähes sata oli käännöskirjallisuutta, joukossa monia maailmankirjallisuuden klassikkoja ja huippunimiä, muun muassa
Tärkeimmissä työväenlehdissä, helsinkiläisessä Työmiehessä, tamperelaisessa Kansan Lehdessä ja oululaisessa Kansan Tahdossa, oli muutamia keskeisiä vanhan työväenliikkeen vaikuttajia, jotka kirjoittivat paljon kirjallisuudesta ja kulttuurista - huolimatta siitä, että he ottivat hyvin aktiivisesti osaa päivänpolitiikkaan.
Keskeisimmät nimet olivat Työmiehen pitkäaikainen päätoimittaja
Työmiehen tiukan kaytskyläinen päätoimittaja karkein sanoin Kaatran siihenastisen tuotannon, pitäen sitä "sekulirunoutena", työväenhenkisen sisällön ja yläluokan antamien sivistyksellisten vaikuttimien sekoituksena.
Artikkeli käynnisti ensimmäisen laajemman keskustelun työväenkirjallisuudesta. Kaatran tukija ja henkinen isähahmo oli Yrjö Mäkelin, jonka päätoimittamaa Kansan Lehteä Kaatra silloin avusti.
Valppaan kiivas artikkeli oli saanut kimmokkeensa Mäkelinin kiittävästä Kaatra-arvostelusta Tunnustusta työväen laulajalle! joka oli julkaistu Kansan Lehdessä.
Tavallaan keskustelu päättyi ratkaisemattomaan, mutta se jätti jälkensä Kaatran mieleen.
Hän kirjoitti kaksi omaa näytelmääkin, Provokaattorin (1908) ja Pikku joulu N:n pitäjässä (1910), joita arvatenkin esitettiin Oulun Työväennäyttämöllä ja työväentaloilla.
Työväenrunouden kaksi kovaa runoilija-Kössiä,
Hän kirjoitti satoja alakertapakinoita Kansan Tahdon päätoimittajakautenaan 1907-1918. Näissä pakinoissa hän käsitteli monelta kantilta niin politiikan kuin kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä.
Työväenlehtien kirjoittajista nimenomaan Mäkelin puuttui Riitahuhdan Esana useita kertoja kirjankustantajien ja työväenlehtien suhteisiin. Hän oli tyytymätön siihen, etteivät suurimmat kustantajat, WSOY ja Otava, lähettäneet kirjaluetteloitaan työväenlehtiin arvosteltavaksi lainkaan; myöskin maksullisia ilmoituksia ne laittoivat työväenlehtiin paljon vähemmän kuin porvarillisiin lehtiin, jotka kuitenkin monet olivat paljon pienempiä kuin työväenlehdet.
Toisaalta Mäkelin osasi jakaa kustantajille tunnustustakin. Myöhemmin hän pakinoissaan kiitteli sitä, että suuret kustantajat olivat alkaneet Ruotsista saadun mallin mukaisesti 1910-luvun alussa julkaista halpoja kansanpainoksia, "50-pennin kirjastoja" ulkomaisen kirjallisuuden uutuuksista ja klassikoista.
Markkinat olivat nopeasti lavenneet, kun ruumiillista työtä tekevä väki oppi ja alkoi lukemaan, paljolti työväenlehtien ja satojen työväenkirjastojen antaman opetuksen ansiosta.
Mäkelinin Kansan Tahto antoi myös panoksensa työväenliikkeen runsaasti harrastamaan kaunokirjallisuuden julkaisutoimintaan. Sen palstat olivat jatkuvasti avoimina oman maakunnan ja maan työväenrunoilijoille.
Lehdessä myös julkaistiin käännöksinä ja jatkokertomuksina uutta ulkomaista kirjallisuutta, joka monesti olisi muutoin jäänyt julkaisematta. Muun muassa
Samoihin aikoihin KT:n kirjapaino kokeili myös laajempaa kustannustoimintaa;
1910-luvun alussa perustettu KT:n kirjakauppa kauppasi kaikkia näitä kustanteita poliittisen kirjallisuuden ohessa oululaisille ja maakuntaan asiamiesverkostonsa välityksellä.
Kirjoitus on toimituksen tekemä lyhennelmä FT, dosentti Aimo Roinisen Yrjö Mäkelin -seminaarissa Oulussa torstaina pitämästä esitelmästä. Kansan Tahdon alkuaikojen päätoimittajan Yrjö Mäkelinin (1875-1923) kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi 80 vuotta. Kirjoitus perustuu suurelta osin Aimo Roinisen väitöskirjan "Kirja liikkeessä. Kirjallisuus instituutiona vanhassa työväenliikkeessä (1895-1918)", jonka SKS julkaisi vuonna 1993.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>