Hailuodon maatilat ovat perinteisesti sijainneet kahden tai kolmen talon ryhminä, ja ulkorakennukset ovat saattaneet olla pihapiirissä hyvinkin sekaisin. Alunperin saman suvun hallussa olleet talot ovat ajan oloon päätyneet vieraiden haltuun - siitä sanonta "toisten puolella".
Leikki-ikäiset lapsetkin saattoivat uskoa naapureidensa sukunimeksi Toisten.
Siitä siis kirjan arvoituksellinen nimi. Kansien välistä käy ilmi paljon muutakin, mikä auttaa ymmärtämään Hailuodon kulttuuriympäristön erityispiirteitä. Kulttuuriympäristöohjelman nimellä painettu kirja on pienelle kunnalle kelpo paikallishistoriikki, vaikka tieteelliseen tarkkuuteen ei lähdeviitteiden puutteessa ylletäkään.
Kansikuva ja muutama muu otos ovat arkkitehtuurikuvaajana ansioituneen
Pienen kunnan kulttuuriympäristö on näissä kansissa kuitenkin poikkeuksellisen hyvässä paketissa. Teos on nyvä lähtökohta pohdittaessa saaren omaleimaisuuden säilymisen edellytyksiä. Siinä mietittävää riittääkin.
Sama ristiriita pätee turismissa: sillä voisi olla laajenemismahdollisuuksia, mikä antaisi voimavaroja ja motiivia ympäristön hoitoon. Toisaalta herkkä luonto ei kestä kovin voimaperäistä matkailua.
Parhaat edellytykset maiseman ja rakennusten säilymiselle ovat silloin kun niiden käyttö säilyy perinteisenä. Tiilitalon pihalle siirretty rankalato tuskin tuo mielihyvää asukkaille sen enempää kuin matkustavaisillekaan, oppaassa todetaan.
Siinä mielessä näiden kansien väliin koottu jatkotyötä ohjaava ja opastava tieto on arvokasta: kun resurssit ovat rajalliset, on korostetun tärkeää käyttää ne oikein.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>