Graniitti valtaa keskustan kadut

Katri Mäkinen

OULU Graniittikivi on kadunrakennuksessa muotia. Perinteinen asfaltti saa väistyä Oulun ydinkeskustasta, kun tiet peittyvät graniitista lohkotuilla noppakivillä.

Tänä vuonna Oulussa on kivetty yhteensä 25 000 neliötä tien pintaa. Näin toteutetaan Oulun kaupunginhallituksen vuonna 1999 tekemää päätöstä, jonka mukaan ydinkeskustan kadut on päällystettävä kivellä. Keskustan lisäksi kiveä on ladottu myös Meritullin, Raitotien ja Rajakylän katuosuuksille.

”Kivikatua pidetään arvokkaan näköisenä. Myös muissa suuremmissa kaupungeissa keskusta-alueet ovat kivipäällysteisiä. Lisäksi kivi on pitkäikäinen materiaali, se kestää jopa 20 vuotta”, kertoo Oulun kaupungin katurakennusmestari Heikki Tuomaala.

Tarkkaa käsityötä

Koleista syyskeleistä huolimatta kivimiehet naputtelevat graniitin lohkareita tienpinnaksi Torikadulla. Kivitien tekeminen on tarkkaa käsityötä. Tie kootaan noin kymmenen sentin levyisistä noppakivistä. Jokainen lohkare on ladottava käsin oikealle paikalleen.

Ennen latomista tie on pohjattu ja päällystetty vettä läpäisevällä asfaltilla ja pesuseulotulla hiekkakerroksella. Lopuksi katu lakaistaan kiilahiekalla ja tasoitetaan tärylevyllä.

”Kyllä tämä on hidasta hommaa. Yksi ryhmä pystyy tekemään päivässä enintään 150 neliötä valmista katua. Asfalttia vastaavassa ajassa voitaisiin vetää jopa 8 000 neliötä”, Tuomaala vertailee.

Kivitie on myös kallis. Yksi kivetty neliö maksaa 420 markkaa. Asfaltointiin verrattuna hinta on kymmenkertainen. Hintaa kompensoi kuitenkin tien kestävyys; sen on arvioitu säilyvän hyvänä kymmenen kertaa pidempään kuin asfalttipinnoitteen.

”Kivitien hyvä puoli on myös se, että jos tie joudutaan aukaisemaan, niin päällysteen saa paikattua siististi. Vähän ajan kuluttua paikkaa ei huomaa ollenkaan”, Tuomaala mainitsee.

Kaikki ei kannata

Kivikatu jakaa ihmisten mielipiteitä. Etenkin rullaluistelijat ja korkokantakenkien käyttäjät ovat moittineet noppakiveä epäkäytännölliseksi ja hankalaksi.

Sateella kivitie muuttuu helposti liukkaaksi, ja autoilijoiden on syytä kiinnittää jarrutusmatkoihin huomiota. Autoilijat ovat valittaneet Tuomaalalle myös röpelöisen pinnan kovaäänisyydestä. Esimerkiksi peräkärryn vetäminen keskustassa on melkoista räminää ja koluutusta.

”Kun kyseessä on luonnonmateriaali, niin on selvää, ettei siitä koskaan voida saada yhtä sileää kuin asfaltista. Tällainen tie on isoääninen, ei sille mahda mitään”, Tuomaala myöntää.

Tapio Maikkola

Yhteistyötä. Noppakivipinta valmistuu parityönä. Esa Kallinen ja Seppo Kettunen (etualalla) valmistavat noppakivipintaa parotyönä.

Kivet kaaressa. Kivien asettelu on tarkkaa, hidasta ja kallista puuhaa.

Tapio Maikkola

Artikkelin lähde Kaleva