Teatteri osa kansallisomaisuutta

Timo Jokelainen

OULU Museovirastossa ollaan työstämässä lausuntoa, joka koskee Oulun kaupunginteatterin laajentamista.

Pikapuolin valmistuva lausunto tulee Museoviraston arkkitehdin Tommi Lindhin mukaan pääasiassa käsittelemään sitä, onko Museovirasto hankkeen osapuoli ja miksi.

”Jo nyt voin varmuudella sanoa, että olemme asiassa osapuoli. Syynä siihen on se, että teatteri on osa valtakunnallisesti arvokasta aluetta.”

”Eri asia sitten on, mitä mieltä olemme laajennuksesta. Nyt tehtävässä lausunnossa tulemme korostamaan sitä, mitä arvoja rakennuksella on. Kantaa otetaan myös rakennusoikeuden siirtoon, jota nyt ollaan tekemässä”, Lindh kertoo.

Lajinsa arvokas edustaja

Lindhin mukaan Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelema ja 1970-luvun alussa valmistunut teatteritalo on aikansa arkkitehtuurin arvokas edustaja.

Teatterin ja kirjaston muodostama kokonaisuus on mukana valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden luettelossa. Se on myös otettu mukaan ja sitä valokuvalla esitellään vasta julkistetussa ja Museoviraston tekemässä kirjassa Rakennusperintömme, kulttuuriympäristön lukukirja.

”Kyseessä on yhteistä kansallisomaisuutta. Ennakkoon on vaikea sanoa, mitä museovirasto tulee lausumaan itse laajennuksesta. Sen verran voi todeta, että ainakin kohde edellyttää laadukasta suunnittelua”, toteaa Lindh.

Asialla on kiire

Kaupunginarkkitehti Seppo Kanniaisen mukaan alun perin laajennuksesta piti tulla paljon nyt ehdotettavaa pienempi.

Laajennus on kasvanut ajan myötä ja nyt hanke on niin suuri, että museaalinen näkemys on asiassa tärkeässä osassa. Ajatuksena Kanniaisen mukaan on ollut, että teatteri suojellaan tavalla tai toisella. Asiaa ei kuitenkaan ole aiemmin selvitetty ja nyt sillä on kiire.

”Näkisin, että kun teatteria ei ole suojeltu, niin keino selvittää asiat riittävän nopeasti on hakea laajennukselle rakennuslupaa, jolloin päästään liikkeelle”, Kanniainen sanoo.

Hänen mukaansa tarkoituksena olisi päästä aloittamaan rakennustyöt jo ennen näytäntökauden loppua keväällä niiltä osin, jotka eivät teatterin toimintaa häiritse.

Vaikea tehtävä

Oululainen Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy on tehnyt teatterin laajennuksesta kolme vaihtoehtoista mallia. Kaikissa niistä pääasiallisin laajennus olisi tulossa Pikisaaren puoleiseen päätyyn nykyistä rakennusta.

Suunnittelusta vastanneen arkkitehti Sampo Valjuksen mukaan laajennusosan koko on noin puolet nykyisen teatterin koosta. Kyse on suuresta hankkeesta, jonka kustannusarviokin kohoaa reilusti yli 100 miljoonan markan.

Suunnittelukohde on jo lähtökohdiltaan vaikea, sillä teatterin tapaiseen monoliittiseen rakennukseen on hankala liittää uutta. Kun kyseessä on vielä suuri laajennus, ovat sen kaupunkikuvallisetkin vaikutukset merkittäviä.

Museovirasto lausuu

Laajennuksella muutetaan rakennuksen hahmoa paljon. Silti Lindhin mukaan Museovirastossa ymmärretään myös teatterin tarpeita ja yleisesti ottaen siellä katsotaan suopeasti niitä hankkeita, joissa rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus säilyy.

Jos rakennusta laajentamalla turvataan teatterin toimintamahdollisuudet nyt ja jatkossa, tulee se Lindhin mukaan painamaan vaakakupissa, kun museovirasto asiasta lausuu.

Museovirastosta tullaan ottamaan kantaa uudemman kerran, kunhan suunnitelmat tarkentuvat. Silloin tehtävässä lausunnossa käsitellään enemmän itse rakennusta ja siitä tehtyjä suunnitelmia.

Yksi laajennusvaihtoehto. Oulun kaupunginteatterin laajennusta varten on tehty kolme vaihtoehtoa. Kuvassa on vaihtoehto nimeltä ”AnnoDomini2001” Pikisaareen johtavalta sillalta nähtynä.

Artikkelin lähde Kaleva