Torvisoittoa nahkahousuissa

Konsertti

Oulun kaupunginorkesteri Sinfoniakonsertti 2. Joht. Arvo Volmer Solisti Christian Lindberg, pasuuna Madetojan salissa 27.9.

Kroonisesta kuristusbudjetista kärsivän Oulun kaupunginorkesterin syyskauden ohjelma osoittaa, että niukoillakin resursseilla voidaan luoda mielenkiintoista ohjelmaa ja löytää jopa uusia, luovia ratkaisuja.

Syksymmällä tuleva illalliskonsertti on ajatuksena viehättävällä tavalla erilainen, mutta samalla myös keino selvitä viikko ilman kapellimestaria ja solistia. Tämähän taas tunnetusti säästää rahaa.

Pelkkä nimekäs solisti ei kuitenkaan näytä riittävän, sillä torstai-iltana orkesterin eteen oli saatu oikea pasuunan Paganini, Sandströmin Moottoripyöräkonsertolla maailmanmaineeseen noussut Christian Lindberg.

Tästä huolimatta yleisöä oli paikalla suorastaan nolostuttavan vähän. Lavaolemukseltaan keski-ikäistä ruotsalaista hevimuusikkoa muistuttava Lindberg on nahkahousuissaan ja rentoine eleineen virkistävä poikkeus klassisen maailman frakkijäykistelylle.

Hänen solistinumeronaan oli Anders Eliassonin (s.1947) Pasuunakonserton Suomen kantaesitys. Ensimmäisten minuuttiensa aikana teos vaikutti miedolta tusinamodernismilta, mutta onnistui edetessään kaappaamaan kuulijan mukaansa.

Pasuunasolistin intensiivisenä jatkuva nuottitulva ja ajoittain jopa hypnoottinen samojen aiheiden toisto loi ainakin Lindbergin tasoisen virtuoosin soittamana kiehtovan kokonaisuuden. Keskinkertaisemman muusikon käsissä tällainen vähäeleinen, suuria kontrasteja karttava teos voi kyllä helposti muuttua puuduttavan tylsäksi.

Vähälukuinen, mutta kiitettävän äänekäs yleisö sai houkuteltua taiteilijan soittamaan yhden ylimääräisenkin numeron. Nimeämättä jäänyt teos sisälsi pasuunansoiton lisäksi myös vokaaliosuuksia ja jalkojen tömistelyä.

Orkesterin oma pääteos oli Carl Nielsenin Sinfonia nro 4 op. 29 ”Sammumaton”. Teoksen lisänimi ei viittaa suomalaisen baarikärpäsen urotekoihin perjantai-iltana, vaan luonnon perimmäisiin ylläpitäviin voimiin itse elämän sammumattomuuteen.

Torstai oli hyvä päivä Oulun kaupunginorkesterille ja Arvo Volmerille: ensin päivällä julkistettiin neljäs osa Madetojan orkesteriteosten kokonaislevytyksestä ja illalla konsertti päättyi upeaan Nielsen-esitykseen.

Teos on orkesterille monin puolin vaativa esitettävä, sillä lähes kaikki soitinryhmät joutuvat myös solistisiin tehtäviin. Liki 40 minuutin yksiosainen kokonaisuus on myös kapellimestarille haasteellinen koossapidettävä.

Arvo Volmer haki esitykseen paljon äärimmäisiä tehoja ja loppuhuipennuksessa vaskien veret seisauttava pauhu oli hukuttaa alleen koko muun orkesterin. Solisti oli huippuluokkaa ja orkesteri hyvässä iskussa, vain yleisöä puuttui.

Tulevat viikot näyttävät, miten rohkea kantaesitysputki (nyt Eliasson, 4.10. Kohlenberg ja 11.10. Kaipainen) onnistuu kuuljoita paikalle houkuttelemaan.

Onko muuten olemassa hassumman näköistä soitinta kuin sordinoitu tuuba?

HANNU HIRVELÄ

Artikkelin lähde Kaleva