Ympäristöalasta hyvinvointia ja työpaikkoja

Lauri Lajunen

Saasteet eivät kunnioita valtioiden välisiä rajoa. Siksi ympäristöuhat vaativat tehokasta globaalia ympäristöpolitiikkaa. Ympäristöasioista on tullut keskeinen osa kansainvälistä politiikkaa ja taloutta.

Huoli ympäristöstä on yhteinen. Kuluttajat tiedostavat yhä paremmin ympäristöasioiden merkityksen ja suosivat kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, jotka on valmistettu ympäristöystävällisin prosessein, joissa on käytetty uusiutuvia luonnonvaroja raaka-aineena ja joiden hävittämiseen käytön jälkeen ei liity ympäristöongelmia. EU-maiden kansalaisista 80 prosenttia on sitä mieltä, että ympäristöasiat vaativat kiireellisiä toimenpiteitä.

Ympäristöpolitiikasta onkin muodostunut yksi EU:n tärkeimmistä ja eniten säädellyimmistä alueista.

Suomessa teollisuuden, maanviljelyksen ja liikenteen lisäksi massiiviset suoalueiden kuivatukset ovat vaikuttaneet merkittävästi ympäristön tilaan. Suomen pinta-alasta noin kolmannes on ollut aikanaan suota. Soiden kuivaaminen peltomaaksi aloitettiin jo keskiajalla. 60-luvulla käynnistyi voimakas koneellinen soiden kuivatus ja viimeisen sadan vuoden aikana noin puolet soistamme on kuivattu.

Suomaiden ojitus on suurimpia mullistuksia, mitä maan pinta on joutunut maassamme kokemaan. Suo on saanut väistyä ja tilalle on tullut peltoa ja metsää. Ympäristön laadun mittana on sen monimuotoisuus eli erilaisten elinympäristöjen ja lajien runsaus.

Maastamme on kuollut sukupuuttoon noin 150 eläin- ja kasvilajia. Uhanalaisia lajeja on 1700, joista joka toisen kohtalo on sidoksissa soiden ja metsien käsittelyyn. Euroopan viimeiset erämaat sijaitsevat Pohjois-Suomessa ja ne muodostavat noin viisi prosenttia Suomen pinta-alasta. 80 vuotta sitten Suomen pinta-alasta oli rakennettu runsaat 2000 neliökilometriä ja nyt yli 10 000 neliökilometriä.

Ympäristömyönteisyys ei ole nykyisin elinkeinoelämän kehityksen jarru, vaan eräs sen keskeisistä toimintaedellytyksistä. Vastuu ympäristöstä ja lainsäädännön kiristyminen ovat johtaneet ympäristötekniikan nopeaan kehittymiseen.

Ympäristöalalla yrittämiseen liittyy suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi likaantuneiden ympäristöjen kunnostukseen pelkästään EU:n alueella arvioidaan tarvittavan noin 1800 markkaa/asukas.

EU:n ”pohjoinen ulottuvuus” tarjoaa suomalaiselle teollisuudelle lisääntyviä mahdollisuuksia, kun itälaajentumisen yhteydessä uusia maita avustetaan EU:n edellyttämälle tasolle tai kun Barentsin alueen merkittäviä luonnonvaroja ryhdytään hyödyntämään kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

Ympäristöala on OECD:n arvion mukaan yksi läntisen maailman voimakkaimpia kasvualoja. Sen liikevaihto oli Suomessa vuonna 1998 kaikkiaan noin 27 miljardia markkaa. Noin puolet tuotannosta meni vientiin ja ala kasvaa noin 10 prosenttia vuodessa. Suomessa vahvaa osaamista ja kansainvälistä kokemusta on muun muassa vesienkäsittelyssä.

Oulun yliopistossa on ympäristöalalla pitkät perinteet. Sen pioneereina Oulussa ovat toimineet kasvitieteen professorit Paavo Havas ja Satu Huttunen. He aloittivat tutkimus- ja opetustoiminnan 1960-luvulla ja ovat olleet kansallisen keskustelun herättäjiä. Professori Timo Järvikoski taas on suuntautunut tutkimustyössään ympäristötietoisuuden alueelle. Myös yliopiston vesitekniikan laboratorion tiivis ja tuloksellinen yhteistyö ympäristöhallinnon ja alan yritysten kanssa on ollut uraa uurtavaa.

Professori Jussi Hooli on ollut yksi avainhenkilöistä käynnistettäessä ympäristönsuojelutekniikan koulutusta yhteistyössä Kuopion yliopiston kanssa 10 vuotta sitten sekä käynnistettäessä Oulun yliopistossa uutta ympäristötekniikan koulutusohjelmaa kolme vuotta sitten. Ympäristöalan opetus on vuosi vuodelta laajentunut ja se sisältyy jo kaikkien tiedekuntien opetusohjelmiin.

Oulun yliopiston laaja monitieteinen tiedepohja antaa erinomaiset mahdollisuudet yliopistolle profiloitua todelliseksi ympäristöyliopistoksi. Yliopiston koko toiminnasta voidaan arvioida suuntautuvan ympäristöalalle 10-15 prosenttia.

Koulutus ja tutkimus ympäristöalalla tulee toteuttaa ongelmakeskeisesti sekä poikki- ja monitieteisesti. Kukaan ei voi hallita yksinään koko tätä laajaa aluetta. Siksi ympäristöasiantuntijoiden on oltava ehdottomia asiantuntijoita omilla sektoreillaan ja heidän on pystyttävä ymmärtämään toisiaan, työskentelemään tiimeissä ja omattava valmiuksia toimia kansainvälisissä työympäristöissä. Nämä vaatimukset luovat uusia haasteita ympäristöalan koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämiselle yliopistossa ja siten perinteiset tavat toimia tulee rikkoa.

Ympäristöala on Oulun yliopiston uusin, neljäs painoala. Se täyttää selvästi kaksi keskeistä ehtoa: yliopistossa on ympäristöalalla runsaasti kansainvälistä tasoa olevaa osaamista ja sillä on suuri merkitys erityisesti Pohjois-Suomelle. Vahvuutena ovat laaja yhteistyö ja monialaisuus, jolle keskeisen pohjan muodostavat luonnontieteet ja tekniikka. Ympäristöala on ainut painoala, joka sitoo yhteen koko yliopiston.

Yliopiston sisään on syntymässä ympäristöalan "virtuaalitiedekunta". Tämä antaa mahdollisuuden uudentyyppisen koulutuksen järjestämisen lisäksi opiskelijoille myös entistä yksilöllisempien opintojen suunnittelun ja opiskelun. Opintosuunnitelmissa voidaan ottaa huomioon entistä paremmin myös työelämän tarpeet. Sisäistä toimintaa varten on perustettu ympäristöalan johtoryhmä ja ulkoista yhteistyötä varten NorNet-ohjausryhmä.

NorNet-yhteistyössä ovat mukana kaikki keskeiset Pohjois-Suomessa toimivat valtion tutkimuslaitokset sekä ympäristöalan viranomaiset. Oulun seudulle on syntymässä myös yritysten muodostama ympäristöalan klusteri.

Oulun yliopiston osaaminen ja henkinen tuki ovat synnyttäneet muun muassa vahvan tietoteollisuuden Oulun seudulle, ja sillä on jo säteilyvaikutus muualle Pohjois-Suomeen. Oulun yliopisto on nyt luomassa perustaa ympäristöteollisuuden nousulle yhdeksi uudeksi talouden tukijalaksi.

Artikkelin lähde Kaleva