Kivikaudesta tehdään kiinnostavaa

Hirsirakennus

Yli-Iin Kierikkikeskus, arkkitehtisuunnittelu Arkkitehti Oy Reijo Jallinoja, näyttelyrakenteet Noon Arkkitehdit Oy.

Yli-Iin Kierikin arkeologinen näyttely- ja toimintakeskus on ollut yleisölle avoinna jo tovin ja tänään se virallisesti vihitään käyttöönsä.

Suurikokoinen hirsirakennus sai muotonsa vuonna 1999 järjestetyn yleisen arkkitehtuurikilpailun kautta. Kilpailun voittajaksi valittiin Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorin Reijo Jallinojan ehdotus nimeltä Miilu.

Miilussa kolme sisäkkäistä pohjaltaan neliön muotoista hirsikehää synnytti rakennusmassan, joka muistutti porraspyramidia. Siinä oli räystäättömät turvekatot ja suorakulmaisissa muodoissa reilusti arkaaisuutta.

Kilpailuehdotuksen mukainen hirsirakennus todettiin osittain teknisesti ylivoimaiseksi toteuttaa ja se koki melkoisen muodonmuutoksen valmiiksi rakennukseksi. Miilun ilme nykyaikaistui, onneksi ei kuitenkaan liikaa. Yksinkertainen perusidea myös säilyi.

Kierikkikeskus on porraspyramidin muotoinen hirsirakennus, joka on ulkoa käsitelty liki mustalla kuultomaalilla. Julkisivujen alaosat ja niissä sijaitsevat ikkunat on peitetty vaakarimoituksin, jotka liittävät rakennusta nykyarkkitehtuuriin.

Ulkoa tummanpuhuva ja suuri hirsirakennus muuttuu sisälle mennessä lämpimän puunväriseksi ja samalla pienenee.

Pohjamuoto rakentuu kolmesta sisäkkäisestä hirsikehästä. Sisimmäinen ja korkein kehä muodostaa auditorion, joka on valaistu kattoikkunoin. Näyttely sijoittuu sitä kiertävälle ja yläikkunoista luonnonvalonsa saavalle galleriakäytävälle.

Uloimmalla kehällä on taas toimisto- ja huoltotiloja sekä kaikissa neljässä ulkonurkassa katottomat ja seinin rajatut viihtyisät sisäpihat.

Sisälle keskukseen käydään erillisen sisäänkäyntitornin alta. Sen kautta päädytään yhdelle ulkonurkassa sijaitsevalle sisäpihalle ja siitä edelleen tuulikaapin läpi rakennukseen.

Tuulikaapista tupsahdetaan suoraan näyttelytilana toimivaan galleriakäytävään, jossa on sen kiertämän auditorion tavoin reilusti korkeutta. Pystysuuntaan avarassa käytävässä on pohjapinta-alaa yllättävänkin vähän ja oululaisen Noon Arkkitehdit Oy:n suunnittelemat näyttelyrakenteet täyttävät käytävän lattian.

Näyttelyrakenteiden materiaalit seuraavat itse rakennuksessa käytettyjä. Mukaan on mahtunut muutamia hyviä ideoita, mutta yhteensopivuus tuntuu hiukan kangertavan. Galleriakäytävän näyttelytilaksi järjesteleminen onkin ollut vaikea tehtävä.

Näyttelykierto päättyy myös lipun ostamattomille avoimeen kahvioon, josta on käynti yhdelle sisäpihoista sijoittuvalle terassille ja edelleen Kivikauden kylään johtavalle polulle.

Kahvion päälle on lisäksi rakennettu parvi, jonka tarkoitus jäi ainakin minulle aukeamatta. Se syö komeaa tilaa eikä tunnu antavan juuri mitään vastapainoksi.

Korkeista tiloista syntyvästä juhlavuudesta huolimatta Kierikkikeskuksessa on muodoista ja materiaaleista syntyvää eloisuutta. Kokeilunhalua oli kilpailuehdotuksessa runsaasti ja toteutuneeseen rakennukseenkin sitä välittyi.

Erilaisuudellaan ja pilkahduksella huumoria Kierikkikeskus erottuu edukseen nykyarkkitehtuurin valtavirrasta. Vaikka arkkitehtuuri on vakavasti otettava asia, ei sen tarvitse olla ryppyotsaisen tosikkomaista, Kierikkikeskus tuntuu sanovan.

Rakentaminen sen sijaan olisi Kierikissä voitu ottaa hiukan vakavammin, laatu kun ei kovin korkeaksi yllä.

Rakennuksen sijoittuminen keskelle kivikautista asuinpaikka-aluetta mahdollistaa arkeologisten kaivausten demonstraatioita ja muita. Paikka on tältä osin perusteltu, mutta silti sijaintiin liittyy suurimmat ongelmat koko hankkeessa.

Rakennuspaikan ympäristön luonto ei ole hääviä. Kierikki on myös kaukana. Matkailija ei sinne vahingossa osu, joten kävijät pitää saada houkutelluksi lähtemään varta vasten keskusta katsastamaan.

Sisäänpääsylipun 50 markan hinta tuntuu antiin suhteutettuna korkealta. Lippuun ei myöskään sisälly näyttelystä kertovaa esitettä. Ostettavissa on kirjamainen 30-sivuinen esite, jonka saadakseen joutuu pulittamaan toiset 50 markkaa. Tämä ei innosta käymään keskuksessa useita kertoja, mikä tuntuisi välttämättömältä tuloksekkaalle toiminnalle.

Kierikin hanke tuntuu kulminoituvan kysymykseen, miten tehdä kivikautisiin esinelöytöihin kiinnittyvää toimintaa, joka synnyttäisi kestävää mielenkiintoa. Kiinnostava rakennus on saatu aikaiseksi, saa nähdä mitä tuleman pitää.

Timo Jokelainen

Tästä sisään. Kierikkikeskukseen mennään sisälle erillisen porttirakennelman kautta. Sen alta päädytään nurkan viihtyisälle sisäpihalle ja sieltä sisälle rakennukseen.

Juhlavaa galleriakäytävää. Vaihtuvien näyttelyiden tilassa on nyt esillä keskuksen synnystä kertova näyttely.

Lankkupolku yhdistää. Kierikkikeskus ja Kivikauden kylä yhdistyvät lankkupolulla, joka alkaa keskuksen takaa.

Artikkelin lähde Kaleva