Artikkelin lähde Kaleva
Kivikauden mausteet esittäytyvät Kierikissä
tai että arki esittäytyy... tai jotain ;-)
Parin viikon aikana menneisyyteen on tutustunut liki 4 000 kävijää
Maria Aitamurto
YLI-II Puhtaasti kivikautinen paikka, sanoo Yli-Iin Kierikkikeskuksen johtaja Leena Lehtinen työpaikastaan.
Kierikin kivikautisen ajan arki esittäytyy näyttelyssä monessa muodossa. Näyttely havainnollistaa muun muassa menneisyyden ilmastoa, elinkeinoja, eläimiä ja kasveja.
Kivikauden ihminen asui Kierikissä vuosina 5 000-3 000 eKr. Näyttely kertoo myös ajan ruokataloudesta kuten maustekasveista. ”Mausteena käytettiin nokkosta, väinönputkea ja suolaheinää. Sipulin roolia näytteli nurmilaukka”, Lehtinen tietää.
Valtaosa näytillä olevista esineistä on aitoja esineitä, arkeologisia löydöksiä. Joukossa on vain muutama kopio. Aito on myös Iijoelta peräisin oleva 35 000 vuoden ikäinen mammutinhammas.
Näyttelyn esineistö on kerätty pääasiassa Kierikin löydöistä. Jonkin verran esineitä on myös muualta Iijoki-varresta.
”Ei Kierikki ollut yksinäinen saareke merestä vaan osa laajempaa kokonaisuutta”, Lehtinen muistuttaa.
Sen vuoksi näyttelyssä on muutenkin näkyvillä laaja näkökulma. Esimerkiksi Suomussalmen Hossasta on kuvia sikäläisistä kalliopiirroksista.
”Vaikka täällä ei ole ollut kalliopiirroksia, täällä on todennäköisesti ollut samantyyppinen ajatusmaailma. Arkeologia yhdistelee muutenkin tietoja sirpaleista, niin tässäkin näyttelyssä”, Lehtinen perustelee.
Keskuksen sisälle on rakennettu kivikauden talo, ettei koululaisryhmien tarvitse talvisin oleilla lumihangessa eläytyessään menneisyyteen. Vielä näin syksyllä ryhmät kiertävät ulkona kivikautisessa kylässä.
”Sisälle rakennetun talon ainoa heikkous on, että talon ympäristöstä on tehty hieman liian hailuotomainen. Kierikki on ollut meren rannalla jokisuussa, mutta puustoa on ollut enemmän ja maisema on ollut suojaisampi, kuten Iin kirkonkylä nykyään”, Lehtinen kertoo.
Karhua on vähän rusikoitu
Kivikauden lopulle ajoittuva kupariveitsi on yksi näyttelyn arvolöydöistä.
”Veitsen pitäisi olla Suomen vanhin kupariesine, noin vuodelta 3 000 ennen Kristusta. Mutta se on tuontitavaraa”, Lehtinen kuittaa.
Toinen tuontiesine on meripihka.
”Meripihkaa on kymmeniä tuhansia kappaleita. Se on yksi merkki siitä, että Kierikki on ollut merkittävä kauppapaikka”, Lehtinen kertoo. Kaukokauppa alkoi Kierikissä noin vuonna 4 000 eKr. Vaihtokauppana annettiin muun muassa hylkeen nahkaa ja rasvaa.
Lehtinen kehuu seitsemällä viivalla varustettua meripihkariipusta todelliseksi herkkupalaesineeksi. Sama koristeaihe toistuu monissa kivikautisissa esineissä. ”Kuvioon voi liittyä mystistä, uskonnollista merkitystä”, Lehtinen kertoo.
Arvolöydöiksi Lehtinen luokittelee myös kala-aidat ja katiskat, jotka ovat peräisin vuoden 3 200 eKr. tienoilta.
Aarteiden joukkoon Lehtinen nostaa myös puisen bumerangin eli heittopuun.
”Se liitää jotenkuten, tekee kieppuvaa liikettä kuten australialaiset bumerangit. Mutta voi se olla myös taikakalu.”
Vitriinissä lasin takana olevasta karhunpääkirveestä Lehtinen toteaa, että karhua on vähän rusikoitu, sillä kirvestä on selvästi käytetty.
Tutkimukset jatkuvat
Viimeisessä näyttelyaulassa vaihtuva näyttely esittelee nyt keskuksen rakentamista. Auditoriossa taas näytetään filmiä Kierikin kaivauksista ja niiden historiasta.
Lehtisen mukaan Kierikkikeskus pyrkii tulevaisuudessa olemaan myös tutkimuslaitos.
”Mutta kaivaukset ovat hirvittävän kalliita. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä Oulun yliopiston kanssa ja saada aikaan pitkäjänteinen tutkimusohjelma, ei vain pieniä kaivauksia. Jos hyvin käy, kenttätyöt ovat käynnissä jo ensi kesänä.”
Lehtinen laskee, että kahden viikon aukiolon aikana Kierikkikeskuksessa on käynyt vajaat 4 000 kävijää. Suurin osa on koululais- ja eläkeläisryhmiä.
”Päivittäin käy lukuisia ryhmiä. Kävijät tulevat suhteellisen pieneltä talousalueelta, ja tieto keskuksesta liikkuu etenkin puskaradion kautta”, Lehtinen arvelee.
”Myös yritykset ovat alkaneet kiinnostua keskuksesta. Tämä on hyvä paikka esitellä esimerkiksi kansainvälisille vieraille suomalaisuutta, kuten hirsirakentamista ja historiaa.”
Tänään keskiviikkona Kierikkikeskuksessa vietetään vihkiäisiä, ja paikalle saapuu parisataa kutsuvierasta. Keskiviikkona keskus on suljettu yleisöltä.
hox:
Kierikin muinaisjäännösalue Iijoen varrella on yksi Suomen laajimmista ja rikkaimmista. Kierikkikeskus ja kivikautinen kylä keskittyvät esittelemään elämää 5 000 vuoden takaa.
pekka ala-aho
9392:
Meripihka-aarre. Meripihkariipuksen seitsemän viivaa voivat kantaa uskonnollista merkitystä. Kierikkikeskuksen kahvilassa myydään myös riipuksen mallisia pipareita.
9388: (johtaja olisi kiva saada johonkin kuvaan, kun hän on jutun kertoja)
Johtajan suosikki. Kierikkikeskuksen johtajan Leena Lehtisen aarreluettelossa korkealle nousevat kuvan mammutinhammas sekä meripihkariipus, kupariveitsi ja kala-aidat.
9386:
Vuosituhansien takaa. Suuret keramiikkaruukut toimivat kivikaudella jääkaappeina: ruukut kaivettiin maahan ruoan säilytystä varten.
9380:
Mammutin suusta. 35 000 vuoden ikäinen mammutinhammas on peräisin Iijoelta.
9374:
Kivikautiselle kylälle. Kierikkikeskuksen lähellä Iijoen rannassa sijaitsee kivikauden kylä, jossa menneisiin elämänmuotoihin voi tutustua itse kokeilemalla.
9367: (meneeköhän tällainen kulttuuriin?)
Pyramidi. Yli-Iin Kierikkikeskukseen on parissa viikossa tutustunut noin 4 000 kävijää.
Historia tutuksi. Yli-Iin Kierikkikeskuksen kävijöistä toistaiseksi suurimman joukon ovat muodostaneet koululais- ja eläkeläisryhmät. Kivikautisessa kylässä Iijoen rannalla, keskuksen vieressä voi perehtyä menneeseen itse kokeilemalla - muun muassa ampumalla muinaisjousella.
Artikkelin lähde Kaleva