Kun herraklubi taidetta keräsi

Taidenäyttely

Taidetta Oulun Suomalaisen Klubin kokoelmista. Oulun taidemuseossa 7.10. saakka.

Oulun Suomalainen klubi on perinteikäs yhdistys, jolla on arvokkaat taidekokoelmat. 125-juhlavuoden kunniaksi osa kokoelmista on nyt esillä. Muttei klubilla, vaan Oulun taidemuseossa. Näyttelyn kuudentoista maalauksen ryhmä koostuu 1900-luvun alkupuoliskon taiteesta ja taiteilijoista.

Teokset viestivät ajasta, jolloin yhdistykset ja yritykset hankkivat maalauksia itselleen sekä lahjoiksi ja palkinnoiksi. Omistuslaatoista voi lukea, että O. Jäntin maalaus Erälampi (1956) on Kemin Suomalaisen klubin lahja oululaisten klubille 80-juhlavuonna. Ja Paavo Leinosen (1894-1964) oululaiseen historiaan liittyvä, freskomainen Tervasatama on lahja Postisäästöpankilta.

Jalmari Ruokokosken (1886-1936) Vanhoja aittoja Porvoosta ja Väinö Blomstedtin (1871-1947) kaunisrytminen Satama (1945) alkavat näyttelyssä vaikuttaa nekin oululaiselta historialta. Juho Mäkelän (1885-1943) akvarellit 1930-luvun alusta kuvaavat vieläkin tunnistettavasti Oulun Kuusiluotoa ja Oritkaria.

Vilho Lammen (1898-1936) maalauksista näyttelyssä on kaksi taiteilijalle tyypillistä, mutta niin erilaista teosta. Haitarinsoittaja (1929) on suurikokoinen, rehvakkaan lennokas omakuva. Jo seuraavana vuonna Maisema Limingasta (1930) on pieni, sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen tutkielma jokivarresta.

Eetu Isto (1865-1905) Oulun Suomalaisen klubin Isto-kabinetteineen ja maalauksineen on kuin klubin nimikkotaiteilija. Klubi aloitti taidekokoelmansa kartuttamisen juuri Iston maalauksilla.

Asialla oli poliittisia yhteyksiä Iston kuuluisimpaan teokseen, symboliseen Hyökkäys-maalaukseen (1899). Lisäksi klubin puheenjohtaja 1934-39 Väinö Kokko selvitti perusteellisesti jo unohtumassa olleet Iston elämänvaiheet ja organisoi 1935 - ajan hengessä - Iston Hyökkäys-taulun poliittisen renessanssin.

Klubi myös rahoitti ja pystytti Istolle 1936 hautakiven Alatornion hautausmaalle.

Isto-kabinetista näyttelyssä ovat ilta-aurinkoinen Sumisaaren karsinapato (1903), johon taiteilija on itse veistänyt muhkeat lohenpääkehykset sekä Omskin aroa (1905) ja Siperialainen aro (1905). Siperian matkan maalauksistaan Isto sai viimeinkin kaipaamaansa taiteellista tunnustusta. Mutta ne jäivät hänen viimeisiksi töikseen.

Siperialaisten maisemien horisontaalisessa tasapainossa tunnistaa jotain samaa kuin H. Ahtelan eli torniolaissyntyisen metsänhoitaja Einar Reuterin (1881-1968) maalauksissa. Alatorniolainen Isto olikin Reuterin ensimmäisiä taiteilijaesikuvia.

Suomalaisen Klubin muotokuvia ei sisälly näyttelyyn. Mutta fiktiivisiä, humoristisia profiileja voi ihailla Kauko Räsäsen (s. 1926) klubille 1976 suunnittelemassa 100-vuotisjuhlamitalissa. Mitalin toinen puoli kertoo herraseuran tärkeästä funktiosta, yhteisestä aterioinnista.

RIITTA MÄKELÄ

Siperian aavaa väriloistoa. Eetu Iston maalaus vuodelta 1905.

Artikkelin lähde Kaleva