Oulu veti ja Nokia työnsi

Teollinen perinne houkutti Nokian Ouluun

Seppo Tolonen

HELSINKI Nokia ei sijoittanut tuotannollista toimintaansa vuosikymmeniä sitten Ouluun kampittaakseen kaupunkiin perustettua, sen hallitsemille kaapelimarkkinoille tunkeutunutta oululaisyritystä. Vaikka sitten käytännössä näin tapahtuikin.

”Kyllä todelliset syyt ovat paljon syvemmällä ja kauempana”, sanoo Nokian historiaa päätyönään viiden vuoden ajan tutkinut ja siitä kolmen eri kirjan historiakokonaisuuden kirjoittanut helsinkiläinen dosentti Martti Häikiö.

Nokian historia on valmis ja julkistetaan marraskuussa.

Kaapelituotanto oli kyllä tuolloin Nokialle suurin ja myös tärkein ja tuottoisin toiminnan sektori, sitä myös suojeltiin erilaisin yritysjärjestelyin ja -ostoin. Nokia hallitsi kotimaisia kaapelimarkkinoita ja kaapeleiden vienti erikoisesti silloiseen Neuvostoliittoon oli yhtiölle tärkeää, idän vienti kasvoi ja nousi parhaimmillaan neljännekseen koko kaapelituotannosta, Häikiö kertoo.

Ykkösselitykseksi siihen, että juuri Oulusta on muodostunut yksi Nokian toiminnan neljästä suuresta keskittymästä, Häikiö nostaa Nokian historiaan tutustuttuaan sen, että ”Oululla on satojen vuosien äärettömän rikas taloudellinen ja kulttuurillinen historia, teollisen toiminnan juuret terva- ja merenkulkukaupungista alkaen”.

”Sen pohjalta kaupungissa on kasvanut sukupolvesta toiseen ihmisiä, jotka ymmärtävät ulkomaankauppaa, pienen Suomen ja suuren maailman välisen vuorovaikutuksen tärkeyden eri aikakausina eri tuotteilla. Ennen oli terva ja nyt ovat huipputuotteet ja välillä kaikkea muuta.”

Toisena tärkeänä tekijänä ovat hänen mielestään olleet vanhat oululaiset kauppahuoneet, niiden omistajasukujen kautta Nokiaan rakentuneet siteet. ”Suomen Kummitehtaan, joka on Nokia-konsernin ydin, selviytymisessä on oululaisilla kauppahuoneilla, niiden varoilla ollut merkittävä roolinsa. Lukkarinrakkaus ja siteet Ouluun ovat rakentuneet jo näin kaukaa.”

Nokian Ouluun sijoittumista on edistänyt merkittävästi myös 1970-luvulla maassamme harjoitettu, Pohjois-Suomen teollistumista onnistuneella tavalla edistänyt aluepolitiikka. ”Sen ansiota paljolti on, että Nokia siirsi toimintojaan Ouluun. Se oli toimivaa aluepolitiikkaa.”

Osaaminen raaka-aineen edelle

Oulun vahvuuksien listalla nousevat Häikiön mukaan tärkeään asemaan myös Oulun yliopisto ja VTT:n elektroniikkalaboratorio. Kaapelin tuotannossa niiden merkitys oli vähäisempi, mutta sitäkin tärkeämpi se on ollut sen jälkeen, kun Nokiasta tuli elektroniikkayritys ja lopulta maailman johtava matkapuhelinten ja puhelinverkkojen tuottaja, hän sanoo.

”Kun yhtiön painopiste siirtyi tietointensiivisemmäksi, tutkimus ja tuotekehitysyhteistyö näiden tahojen kanssa muodostui erittäin tärkeäksi. Yliopisto on myös kouluttanut niitä osaajia, joita konserni menestyäkseen on tarvinnut ja tarvitsee. Nokian osaamista on Suomessa edelleen, tuotekehityksestä tapahtuu kaksi kolmannesta Suomessa.”

Nokia oli aina 1980-luvun alkuun saakka yritys, jonka menestystä säätelivät ratkaisevasti raaka-aineiden hinnat ja niiden saatavuus, Häikiö kuvaa. Sen jälkeen yrityksen menestys on tuotantosuunnan muututtua ollut kiinni osaajista, hän sanoo.

”Enää ei ollut pulaa raaka-aineista, ei liioin pääomista, pulaa on ollut sen sijaan huippuosaajista. Oulun yliopisto on pystynyt tuottamaan osaajia. Se on ollut yksi Oulun menestyksen salaisuuksista. Yritykseen on saatu Oulun seudulla niin huippuosaajia kuin muutakin työvoimaa.”

Kotipesä karkoitti lakoilla

Yritysten sijoitusratkaisuihin vaikuttavat paljon monet hyvinkin inhimilliset tekijät, Häikiö sanoo. Oulussa on ollut tässäkin mielessä vetoa, Nokia on toiminut kaiken aikaa hyvässä yhteistyössä niin Oulun kuin naapurikuntienkin kanssa, hän kertoo.

Siinä missä Oulu veti, siinä konsernin perinteinen kotipesä Nokia työnsi, Martti Häikiö selvittää. ”Kysymys oli niin työvoimasta kuin työrauhastakin. Nokiasta muodostui yhtiölle ongelmallinen lakkoilun pesäke ja se vaikutti hyvin paljon sen haluun toimia paikkakunnalla. Niin paljon, ettei Nokialla ole enää lainkaan konsernin omaa toimintaa. Kun toinen vaihtoehto olisi saattanut olla hyvinkin se, että konsernia olisi rakennettu, laajennettu ennen muuta Nokialla ja Tampereella Oulun sijaan.”

Nokian teollisen toiminnan juuret yltävät aina vuoteen 1865 saakka. Konsernin perustamisen ajankohdaksi Häikiö kokee kuitenkin vuoden 1922. Silloin Suomen Kummitehdas osti vaikeuksiin ajautuneen Suomen Kaapelitehtaan Helsingistä. Jo neljä vuotta aikaisemmin sen omistukseen oli siirtynyt Tampereella toiminut ja sieltä Nokialle muuttanut paperitehdas. Tästä alusta konserni siiten vuosien ja vuosikymmenten mittaan rönsyili moneen eri suuntaan niin, että se oli lopulta noin 150 eri liiketoiminnan kokonaisuus. Tehtiin niin kalosseja kuin tietokoneitakin.

Myrskyjen kautta kärkeen

Läheskään kaikki ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtiö ajautui laman yllättämänä kriisin partaalle. Käsillä oli toiminnan uudelleen järjestelyjä. Monialaisessa Nokiassa oli tuossa vaiheessa, 1980-luvun lopulla matkapuhelinten ja tietoverkkojen tuottaminen vasta aluillaan, se edusti vain noin viiden prosentin osuutta yhtiön koko toiminnasta. Tätä yhtiön kehityksen myrskyistä vaihetta Häikiö kuvaa kolmiosaisen historian toisessa, vuosille 1983-1992 ajoittuvassa osassa.

Tämän ajanjakson aikana Nokia rakentui monien kriittisten ja värikkäiden vaiheiden kautta eurooppalaiseksi teknologiayritykseksi ja seuraavassa, ei enempää eikä vähempää, kuin telekommunikaation maailman ykköseksi. Konsernin kaksi päätoimialaa ovat nyt matkapuhelimet ja tietoliikenneverkot. Ne edustavat noin 95:tä prosenttia yhtiön koko volyymista.

Loppu on lähinnä päätoimialoja palvelevaa oheistoimintaa, tuotantoa, jota on pikkuhiljaa ulkoistettu.

”Nokian historiaan kohdistuu yksi kysymys ylitse muiden: mitkä tekijät selittävät yhtiön huikean nousun maailman suurimpien yritysten joukkoon, Martti Häikiö kertoo.

”Tähän yritän antaa kirjoissa vastauksen.”

Kuvan Kummitehdas???

Lehtikuva

Ympäri maailmaa. Nokialainen Suomen Kumitehdas osti vuonna 1922 vaikeuksiin joutuneen kaapelitehtaan Helsingistä. Näin syntyi nykyinen Nokia-konserni. Kaapelitehdas lahjoitti vuonna 1962 naapurissaan olevaan puistoon taiteilija Matti Hauptin veistoksen ”Kohottava voima.” Nyt sitten Nokia on kohonnut kommunikaatioyritykseksi ympäri maailmaa.

Artikkelin lähde Kaleva