Natura vastaan pohjavesi

Oulun kaupunki haluaa asukkaidensa juovan Oulujoen pintaveden sijasta Viinivaaran pohjavettä. Ihan yksinkertaista se ei ole koska tämä ´luomuvesi´ pulppuaa tärkeillä suojelualueilla.

Tuomo-Juhani Tapio Jarmo Kontiainen, kuvat

MITÄ enemmän ja mitä tarkempia selvityksiä on tehty Oulun kaupungin havitteleman pohjavedenoton vaikutuksista, sitä selvemmäksi on käynyt, että ilman kompromisseja se ei toteudu. Oulun suunnitelmissa on ottaa pohjavesi Viinivaaran ja Kälväsvaaran alueelta, joka on suurelta osin suojeltu muun muassa Natura 2000 -ohjelmalla.

Vielä keskeneräisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tulokset ja lausunnot niistä ratkaisevat lopullisesti, kuinka hankkeessa edetään vai edetäänkö ollenkaan. YVA valmistuu vuoden 2002 loppuun mennessä. Varsinaisten ratkaisujen aika on vuoden 2003 alkupuolella. Silloin paketti tuodaan Oulun kaupunginvaltuustoon.

Mikäli yhteysviranomaisena toimiva Kainuun ympäristökeskus toteaa alueen suojeluarvojen heikentyvän merkittävästi, asia menee valtioneuvoston käsiteltäväksi. Sen määrää luonnonsuojelulaki. Valtioneuvosto voi näyttää vihreää, jos se katsoo erittäin tärkeän yleisen edun niin vaativan eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Kärjistetysti voikin sanoa, että vastakkain ovat luonnonsuojelu ja oululaisten oikeus saada käyttöönsä hyvää raakavettä myös mahdollisina kriisiaikoina. Tällaisenaan asetelma on mustavalkoinen, ja sellaisena se haluttiin myös nähdä vielä muutama vuosi sitten.

Oulun kaupunki yritti vaikuttaa vuonna 1998 Natura-ohjelmaa valmistelleeseen ministerityöryhmään siten, että suojelurajausta olisi supistettu niin, että pohjavedenotto olisi mahdollista. Ei supistunut. Ei onnistunut sekään, että Kälväsvaaran lähialueen suojelustatusta olisi alennettu. Siihenkään ministerityöryhmä ei suostunut, että Natura-päätöksen yhteydessä valtioneuvosto olisi päättänyt suojelusta huolimatta turvata kaupungin talousveden saannin alueelta.

Nyt tunnustetaan - ilmeisesti kun on pakko tunnustaa - että turha runnominen ei johda mihinkään.

Eri osapuolet ovat jopa harvinaisen yksimielisiä siitä, että hyvällä tahdolla ja riittävän laajoilla tutkimuksilla on löydettävissä sellainen toteuttamisvaihtoehto, jossa vedenotto ja luontoarvot voidaan sovittaa yhteen. Rahaa siinä toki palaa, sillä jo nyt tiedetään, että suojelutavoitteet parhaiten turvaavat vaihtoehdot nostavat jo muutenkin korkeita investointikustannuksia jopa kymmenillä miljoonilla markoilla.

Alkuperäisessä yleissuunnitelmassa käyttöönottokustannukset arvioitiin 270 miljoonaksi markaksi. Se ei tule riittämään. Jo tähän mennessä erilaisiin selvityksiin ja tutkimuksiin on huvennut kymmenisen miljoonaa markkaa, ja lisää hupenee. Raha on rahaa, vaikka se tulisi osittain myös EU:n pussista, niin kuin tässä tapauksessa.

Viime kädessä laskun maksajia ovat oululaiset veden käyttäjät. Toteutuessaan pohjavesihanke nostaa veden hintaa noin kolmella markalla kuutiolta. Ainakin vuoteen 2010 saakka oululaiset joutuvat joka tapauksessa olemaan Oulujoen pintaveden varassa.

Ihan mahdotonta ei ole sekään, että joutuvat olemaan sen varassa aina ja ikuisesti.

Oulun kaupungin nykyinen vedenhankinta perustuu pintaveteen. Sitä otetaan Oulujoesta. Oulun Veden toimitusjohtaja Pekka Pesonen sanoo, että oululaiset juovat ja käyttävät hyvää vettä. Monilla muilla paikkakunnilla laatu on huonompi.

Veden heikko laatu ei olekaan tärkein syy halulle siirtyä pintavedestä pohjaveteen. Tärkeämpi syy on mahdollisiin kriisitilanteisiin varautuminen. Pintaveden katsotaan olevan poikkeustilanteissa haavoittuvampi kuin maakerrosten suojaama pohjavesi. Pesonen sanoo, että poikkeustilanteen voivat aiheuttaa esimerkiksi kemikaliovahingot ja erilaiset laskeumat.

Elokuun lopulla Oulujoessa havaitut sinileväesiintymät eivät hänen mielestään aiheuttaneet minkäänlaista uhkaa veden laadulle, vaikka ne kertovatkin jotain siitä ”mitä voi tapahtua”.

On siirtymistä perusteltu myös Oulun kaupungin voimakkaalla vulla ja veden kulutuksen lisääntymisellä. Vuoteen 2020 mennessä kaupungin väkiluvun arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 118 000:sta 150 000:een ja veden kulutuksen vastaavasti 27 000 kuutiosta 35 000 kuutioon vuorokaudessa. Kukaan ei kuitenkaan kiistä sitä, etteikö vettä riittäisi Oulujoessa tällaisellekin väkimäärälle.

Vesihuollon alueellisesta edistämisesta lain mukaan vastaava viranomainen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kaupungin kanssa samoilla linjoilla, mutta voimakkaammin korostuksin. Se on todennut muun muassa, että ”Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavesihanke on erittäin tärkeä yleisen edun, turvallisuuden ja terveyden kannalta eikä sille ole vaihtoehtoista ratkaisua”.

Sattumaa tai ei, mutta sanavalinnat ovat juuri niitä, joihin valtioneuvostokin joutuu turvautumaan, mikäli se saa asian ratkaistavakseen, ja mikäli se päätyy samanlaiseen tulkintaan.

Pesonen sanoo seuraavansa tilannetta kylmän rauhallisesti. Vasta runsaan vuoden kuluttua käytössä on sellaista tositietoa, jonka perusteella voidaan arvioida, löytyykö taloudellisesti ja vesihuoltoteknisesti perusteltu ratkaisu, joka ei ole ylittämättömässä ristiriidassa suojeluarvojen kanssa.

”Vielä on ennenaikaista sanoa oikeastaan yhtään mitään”, hän sanoo.

Kaavaillun Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjaveden muodostumisalueiden kokonaispinta-ala on 52 neliökilometriä. Runsas kolmannes siitä sijaitsee Natura-alueella. Pohjavesien saatavuus alueelta on noin 40 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Oulun kaupungin ennustettu tarve on 35 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Se johdettaisiin Viinivaaran keskuspumppaamosta 70 kilometrin pituisella siirtojohdolla Oulun Hintan vesilaitokselle.

Runsaimmat pohjavesivarat ovat alueen itäreunassa olevassa Kälväsvaarassa. Laajoine lähialueineen se kuuluu valtioneuvoston vuonna 1998 päättämän EU:n Natura-verkoston Suomen kohteeseen.

Olvassuon Natura-rajaus on laajuudeltaan 27 000 hehtaaria. Olvassuon alueella on useita sellaisia luontotyyppejä, jotka ovat EU:n luontodirektiivin mukaisia ensisijaisesti suojeltavia tyyppejä. Näitä ovat muun muassa aapasuot, keidassuot, puustoiset suot ja boreaaliset luonnonmetsät.

Olvassuon luonnonsuojelullista merkitystä pidetään suurena, ja tästä syystä se onkin ehdolla ainoana pohjoismaisena suokohteena Unescon Maailman luonnonperintöohjelmaan.

Oulun kaupungin teettämässä Kälväsvaaran pohjavedenoton Natura-arvioinnissa osoitetaan yksiselitteisesti, että otto heikentäisi merkittävästi suon Natura-statuksen pohjana olevia luonnonarvoja. Vaikutuksia vertailtiin 11 500:n kuutiometrin, 9 000:n ja 8 000:n kuutiometrin vuorokautisen ottovaihtoehdon kesken. Yksikään ei saanut puhtaita papereita.

Luonnonsuojelulain mukaan viranomaiset eivät saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai hyväksyä tai vahvistaa sellaista suunnitelmaa, joka heikentää merkittävästi Natura-aseman perusteina olevia luonnonarvoja.

Tämä koskee myös kaavoittajaa. Pohjois-Pohjanmaan liitossa valmistellaan parhaillaan maakuntakaavaa. Oulun kaupunki haluaa, että siihen merkittävällä varauksella turvataan kaupungin pohjaveden saanti Viinivaaran-Kälväsvaaran alueelta.

Liiton suunnittelujohtaja Tuomo Palokangas pitää tilannetta ongelmallisena. Hän sanoo, että pian valmistuvaan ja näytteille asetettavaan kaavaluonnokseen varaus voidaan merkitä, mutta lopulliseen kaavaehdotukseen ei, mikäli vaikutukset luonnonarvoihin ovat merkittävät.

”Viime kädessä ratkaisu on valtioneuvoston: vasta jos se katsoo yleisen edun vaativan hankkeen toteuttamista, niin merkintä voidaan tehdä”, Palokangas sanoo.

Näillä tiedoin tilanne on hänen mukaansa samanlainen kuin Helsingin Vuosaaren satamahankkeessa.

”Mutta jatkoselvittelyjen jälkeen se voi muuttua. Olen ymmärtänyt, että nyt haetaan sellaista mallia, jossa vaikutukset eivät olisi merkittävät ja josta voitaisiin päättää normaalissa lupamenettelyssä”, hän sanoo.

Avain saattaa löytyä siitä, että vedenottoa Kälväsvaarasta vähennetään noin 5 000 kuutiometriin vuorokaudessa. Mutta toisaalta sekin ratkaisee, mistä tämä 5 000 kuutiometriä otetaan.

Ei sekään ole kokonaisuuden eikä varsinkaan Oulun kaupungin kannalta ihan yhdentekevää, löytyykö Kälväsvaaran vedelle ylipäätään korvaavaa vettä jostain muualta, ja jos löytyy millä hinnalla. Korvattava määrä on 7 000 kuutiometriä vuorokaudessa.

Kaupungin teettämän konsulttiselvityksen sanoma on että vedenhankinnan hajauttaminen aiheuttaa 55 miljoonan markan lisälaskun, ja sitä paitsi tutkittujen, mahdollisesti Kälväsvaaran korvaavien harjualueiden pohjaveden laatu on vielä selvittämättä.

Jotta suman purkaminen ei kävisi liian yksinkertaiseksi, kuvioihin on noussut myös Kiiminkijoki vesistöalueineen. Se on myös Natura-ohjelmassa. Tärkeässä yhteysviranomaisen roolissa oleva Kainuun ympäristökeskus on vaatinut tarkkaa arviota pohjaveden oton vaikutuksista siihen.

Luonnonsuojeluupäällikkö Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo että kaikilla mukana olevilla pohjavesivaihtoehdoilla on vaikutuksia Kiiminkijokeen, lähinnä sen alivirtaamiin ja sitä kautta mahdollisesti myös veden laatuun. Lopullisesti ne selviävät parhaillaan työn alla olevassa YVA:ssa ja siihen olennaisesti liittyvässä Kiiminkijoen Natura-arviossa.

Vesihuollosta vastaavien viranomaisten mukaan vaikutuksia Kiiminkijokeen voidaan vähentää valuma-alueella tehtävillä vesistöjärjestelyillä. Yhdeksi malliksi on esitetty, että käytöstä poistuvia turvesoita vesitettäisiin ja käytettäisiin ainakin osittain veden varastointiin alivirtaamakausina.

Myös Iso-Olvasjärvestä on heidän mukaansa mahdollista juoksuttaa lisävettä alivirtaamakausina, jos järveä säännöstellään luonnontilaisten vaihtelurajojen sisällä.

Kaakinen ei halua ottaa vielä kantaa esitettyihin vesistöjärjestelyihin.

”Kaikesta muusta on jo olemassa paljonkin tutkittua tietoa, mutta Kiiminkijoesta se vielä puuttuu”, hän sanoo.

Kaakinen sanoo kokevansa myönteiseksi eri osapuolten yksimielisyyden siitä, että todelliset ja kestävät ratkaisut voidaan tehdä vasta kun pöydällä on riittävästi tietoa niiden pohjaksi.

”Runnominen ei ole kenenkään imagolle eduksi”, hän sanoo.

Artikkelin lähde Kaleva