Vierailu magneettisessa naamiomaassa

Lastenteatteria

Oulun kaupunginteatteri. Taina Mäki-Iso ja työryhmä: Avainkepponen. Ohjaus ja naamiot Taina Mäki-Iso. Lavastus, puvut ja naamiot Pirjo Valinen. Musiikki ja äänet Kari Veisterä. Tarpeiston ja naamioiden valmistus Sirpa Myllyneva. Valosuunnittelu Erkki Häikiö. Rooleissa: Mirjami Kukkola, Timo Reinikka, Tuula Väänänen, Pentti Korhonen, Liisa Toivonen. Kantaesitys Lastenkamarissa 19.9. Yli 4-vuotiaille.

Teatterisyksyn avaus Oulussa kuljettaa katsojat outoon maailmaan, suorastaan hukkaan, sillä sen nimisessä paikassahan kaikki kadonneet tavarat ovat.

Hukassa on lasten kotiavain, mikä on valtava hätätapaus. Sen voi kuvitella jokainen, joka joskus on kantanut abloy-avainta kanttinauhassa kaulassaan.

Hukatussa avaimessa konkretisoituu aikuisten luottamuksen menettäminen. Sillä eiväthän isot tytöt ja pojat hukkaa avaimia.

Avaimen etsiminen on lapsille niin tärkeä ja suuri projekti, että se kasvaa seikkailun mittoihin ja tempaa heidät turvallisesta kotipihasta toiseen maailmaan.

Vierailijaohjaaja Taina Mäki-Iso työryhmineen on lähtenyt rakentamaan visuaalista seikkailua, arvoituksellisten olentojen ja tulentojen kavalkadia.

Se ei ole etsikkomatka, jonka aikana lapset kasvaisivat tai kypsyisivät. Se on pikemminkin kurkistus lasten mielikuvituksen mittaamattomiin mahdollisuuksiin ja siirtymä aikuisten maailman selitysten ulkopuolelle.

Kaikki tämä voisi tapahtua leikisti ihan oikeasti.

Siinä on esityksen kaksoisvalotus. Teatteri itsekin on mahdollisen leikkiä.

Esityksen sisaruspari Raisa ja Roope liikkuvat outoja olentoja kasvavassa ihmemaassa ennakkoluulottomammin kuin sadun Liisa omassaan.

Lasten hätä jää taka-alalle eivätkä he suuremmin kummastele ympäröivää - omansa tai teatterintekijöiden - mielikuvituksen tuottamaa todellisuutta.

Avain katoaa niin nopeasti ja lapset vaihtavat maisemaa niin liukkaasti, että ensi-iltayleisö ainakin heräsi reagoimaan lasten puolesta vasta kun Raisan velipoikakin hukkasi itsensä.

Siihen mennessä estradilla ovat jo urheilleet pyöreäpäiset Tonkelit, värikäs taiteellinen parivaljakko Nenuli ja Nokkis sekä sininen keppi.

Tunnekiinnittyminen tarinaan on hidasta.

Aluksi myös esityksen tempo temppuilee. Seikkailu ei imaise mukaansa, vaikka onkin rautapitoinen.

Ehkä kepponen tarvitsee vain lisää elävän lapsiyleisön tarjoamaa voitelua, niin se loksahtaa kohdalleen.

Kokonaamioilla saadaan aikaan mieleenpainuvia, vahvoja ja magneettisen puoleensavetäviä tyyppejä.

Tonkelit ovat hellyttäviä mattimeikäläisiä, barokkisen röyhelöiset Nenuli ja Nokkis taiteellisia väripilkkuja, jotka ansaitsivat ihan oman tarinansa - ikioman shown.

Nenulissa ja Nokkiksessa kiharaisine sarvineen esittäytyy naamioiden ja pukujen suunnittelijoiden ja toteuttajien kädenjälki kauneimmillaan. Ne ovat kirkkaita, vähän lappilaisia ja lempeästi tyypittyviä henkilöhahmoja.

Sisarusparina Mirjami Kukkola ja Timo Reinikka ovat lasten eläytymispisteitä. Puolinaamiot siirtävät heidät sopivasti naamiomaailman ja reaalimaailman puoliväliin kokemusten välittäjiksi. Kihertävä Kukkola helpottaa kovasti lasten oloa vieraudessa, outojen olentojen keskuudessa.

Kolmas tarinan kannalta tuiki tarpeellinen on Liisa Toivosen noitamainen Avainhaltija, joka ilmestyy tarpeen tullen paikalle - henkilökohtaisesti tai taikakalujen kautta.

Rapumainen Kynsipää on hänen vastakappaleensa, pahis, joka on kaikkien rautapitoisten avainten anastaja. Pentti Korhonen Kynsipäänä ja Tuula Väänänen hänen elukkanaan ovat juonessa avainhahmoja ja kohtalokkaan musiikin kera niin tehokkaita, että vanhempien kannattaa pitää teatterilaisten antamasta ikäsuosituksesta kiinni.

On turha ottaa mukaan liian pieniä lapsia teatteria pelkäämään.

Naamioteatterissa näyttelijät joutuvat venyttämään fyysistä ilmaisuaan. Kehon on kerrottava kaikki kun oma naama ei näy.

Naamioteatteri on vaikea laji. Vieläkin suurempaa ilmaisua mahtuisi Tonkeleiden nahkoihin. Nenuli ja Nokkis ovat paremmin kohdallaan.

Kynsipää on kasvanut tehokkaisiin mittoihin, samoin arvoituksellinen elukka. Tämän suurempaa jännitystä pieni katsoja ei kestäisi.

Yksi iso Tekijä esityksessä ihan isolla teellä on teatterin kapellimestari Kari Veisterä. Puolipiilossa, mustan hunnun peittämässä ”studiossaan” näyttämön sivussa hän rakentaa valmiiden nauhojen päälle äänimaailmoja, tukee äänillä ja sävelillä roolihahmoja ja jopa yksittäisiä liikkeitä.

Hän on esityksen Mister Ääni, jolla on lähes Väinämöisen valtuudet. Ei voi sanoa, ettei mikään näyttäisi miltään ilman häntä. Mutta esitys ei näyttäisi siltä miltä se kuullostaa ilman Veisterää.

EEVA KAUPPINEN

Kirsti Laurinolli

Keppostelijan palkka? Roope-poika (Timo Reinikka) pudottaa sisarensa kotiavaimen lätäkköön. Se on avainkepponen, joka vie hänet Kynsipään kynsiin Oulun kaupunginteatterin lastenuutuudessa.

Artikkelin lähde Kaleva