Pakhuusin rannasa Oulusa

Esko Viirret

Kirjoitin taannoin palstallamme pakinaa Erkkulin, Eino Lipposen KALEVASSA 1950-luvulla julkaisemasta murrerunosta PAKHUUSIN RANNASA. Eino Lipponen oli kuuluisan vaunumaakari Kustaa Lipposen poika. Erkkuli kirjoitti Kalevaan murrepakinoita ja saavutti yhteisen kansan suuren suosion. Hän oli mainio murremies ja oivallinen oulun kielen taitaja. Jatkan tässä Erkkulin runon ”suomennosta”.

Runo jatkuu näin:

Ajo pukseerin mölijään styyrmanni,

siitä nousi haminakapteeni.

Oli naama mustana eltarin

ja käjet pukseerin masinistin.

Runon nimikkeet ovat entivanhaseen oululaiseen tapaan ruotsinkielisiä. Pakhuusi, pakkahuone oli tullattavien tavaroiden makasiini Oulun torin mölijän laidassa. Satama oli tuolloin vielä siinä. Mölijä, möljä on laituri, ruotsiksi mölj. Styrman on perämies. Eltari on lämmittäjä, laivan höyrykoneen hoitaja. Nimi saa alkunsa ruotsin sanasta eld, tuli. Pukseeri on moottorivene ja masinisti sen koneenkäyttäjä; ruotsin kielen maskin-sanan mukaan.

Runo jatkuu:

Tuli Lumperin nurkasta timperi,

sielä paseeras pykmestari

ja keppiä heilutti porvari

ja ittiään hanslankari.

Timperi on kirvesmies: timmerman. Pykmestari on rakennusmestari; byggmästare. Handlangare on apumies.

Ja viides värssy:

Tuola tulla keikutti sömmerska

sille korvaan huuteli ryykerska

ja kerto Hökkertin piikasta

kun sen tykö vietiin paarmuska.

Sömmerska on ompelija. Ryykerska; strykerska silittäjä, vaatteiden silittäjä. Piika oli naispalvelija; piga. Barnmorska on kätilö.

Kolmentoista värssyn mittainen runo antaa oivan ja elävän kuvan Oulun Haminasta ja sen asukeista. Erkkulin runo täyttää runousopin ehdot. Kertomus, runon sanoma on aito. Loppusoinnut ovat kuten kiveen kirjoitetut. Siinä ne ovat; se on siinä! Murre, oulun kiäli on tässä yhtä lailla kotonaan kuin Hjalmar Nortamon rauman kielen runoissa konsanaan.

Nyt hupaiselta näyttävä kieli on aikoinaan ollut yhteisen kansan tavallista arkikieltä. Ei Erkkuli konstaillessaan ole runoaan rustannut noin ruotsinvoittoiseksi.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva