Mary itki spagettikattilan ääressä

Virginian yliopistosta valmistunut lasitaiteilija Mary Jane Gregory halusi vuonna 1976 lähteä töihin Sveitsiin, mutta työluvan saanti oli vaikeaa. Mary harmitteli tilannettaan ystävälleen, joka kehotti nuorta lasitaiteilijaa lähtemään Suomeen.

”Ajattelin, että miksikäs ei. Tiesin Suomesta sen verran, että ihmiset ovat sisukkaita ja kovia tappelemaan ja maksavat velkansa. Tiesin, että Suomi on kylmä maa, mutteivät ihmiset asu kuitenkaan igluissa”, Mary nauraa.

Suomeen työlupa järjestyi helposti, sillä viranomaiset uskoivat amerikkalaisen lasitaiteilijan työmahdollisuuksiin.

”Kun ajoimme kohti lentokenttää äitini luki minulle ääneen jostain oppaasta tietoja Suomesta, terveydenhuollosta ja päivähoidosta”, hän muistelee.

Mary muutti Ouluun ja työskenteli taiteilijana ja opettajana. Suomea hän ei puhunut sanaakaan, mutta halusi oppia kielen.

”Aina kun yritin puhua suomea, minulle sanottiin, että puhu englantia. Kaikki ihmisetkin puhuivat minulle vain englantia.”

Mary ratkaisi tilanteen muuttamalla Pattijoelle Jokelan kylään.

”Siellä minun tutuistani ei juuri kukaan osannut englantia ja pienessä kylässä oli oikein hyvä opetella suomea. Kielitaidon oppimiseen meni kaksi ja puoli vuotta ja kyllä se vaati sinnikkyyttä”, Mary myöntää.

Alusta asti hän viihtyi Oulussa ja tuli hyvin toimeen paikallisten ihmisten kanssa. Alaskassa lapsuutensa viettäneelle Marylle luminen kylmä talvi ja kesän yötön yö olivat jo entuudestaan tuttuja. Silti uusiakin asioita riitti. Etenkin ruokakulttuuri tuotti pettymyksiä.

”Muistan, kun itkin spagettikattilan ääressä. Suomalainen spagetti oli 20 vuotta sitten kamalaa. Kun sitä keitti, siitä tuli limainen klöntti. Myös lasagne oli pahaa, eikä croissanteista saanut leivottua samanlaisia kuin Yhdysvalloissa.”

Kaikkea muuta suomalaista ruokaa Mary on maistellut rohkeasti paitsi verilättyjä.

”Niitä en syö missään tapauksessa. Niiden suhteen olen avoimesti ennakkoluuloinen. Viiliä olen maistanut, mutta siitä en tykkää, kun se sinkuu. En saata juoda oluttakaan, mutta mämmi on hyvää.”

Myös pussilakana ja nukkuminen sukat jalassa oli Marystä ihmeellistä.

”Oikeastaan kaikki oli uutta, ja minä otin kaiken seikkailuna”, hän huomauttaa.

Eniten Marya kuitenkin hämmentää suomalaisten homogeenisuus ja epäluuloinen suhtautuminen ulkomaalaisiin.

”Yhdysvaltoihin tulee siirtolaisia koko ajan ja kun he saavat USA:n kansalaisuuden, heistä tulee amerikkalaisia. Siellä on totuttu, että väestö muodostuu eri paikoista tulleista ihmisistä. Suomessa ulkomaalainen on kuitenkin aina ulkomaalainen, vaikka olisi saanut Suomen passin ja asunut täällä 50 vuotta”, Mary ihmettelee.

Eljas Sallmén

Mary Jane Gregoryn mielestä uuteen maahan muuttaminen pitää ottaa seikkailuna.

Artikkelin lähde Kaleva