Kuvankäsittely kuohuttaa

Metsään kuvien muokkaajakin joutuu yhä lähtemään, puolustautuu Hannu Hautala

Heikki Ketola

KUUSAMO Luontokuvien digitaalisessa kuvankäsittelyssä suurimman ryöpytyksen kohteeksi joutunut kuusamolainen Hannu Hautala sanoo, että keskustelu asiasta on ajautunut pahasti sivuraiteelle.

Hautala totesi Nature Photon digiseminaarissa perjantaina, että kahdeksankymmentä prosenttia keskustelusta on ollut ”yleistä mölinää” ja ”eniten ovat kolisseet tyhjät tynnyrit”.

Hautala muistutti, että jo mustavalkokaudella pimiöissä tehtiin kuviin monenlaisia muutoksia. Tällainen kuvien käsittely oli yleisesti hyväksyttyä eikä siitä mitään kohua syntynyt. Hän ihmetteli, että kun vastaavat temput kyetään tekemään nyt kätevästi tietokoneella, ne aiheuttavatkin voimakkaan tunteiden palon.

Hautala teroitti, ettei tietokone tee kuvia. Jos halutaan hyvä, rakenneltu kuva, lähtökohtana on edelleen luonnosta hankittu onnistunut otos, hän sanoi.

”Metsään digitaalinen muokkaajakin joutuu yhä menemään.”

Liian rajua tuuletusta

Hän tunnusti olleensa pitämässä aikaisemmin tiukasti kiinni ”luontokuvauksen omahyväisten ovea”, mutta tuo aika on taakse jäänyttä.

”Kun nyt tahattomasti olen avannut raittiille ilmalle oven, onkin tuuletuksessa alettu haukkomaan henkeä. Mutta asettavathan rajut muutokset missä vain mukautumiskyvyn koetukselle.”

Hautala antoi ymmärtää, että uusi tekniikka auttaa häntä saamaan kuvausaiheista irti uutta ja kiehtovaa. Mutta tällainen tienraivaajan osa ei ole aina helppo, koska uuteen on aina suhtauduttu epäluulolla.

”Vanhaan niittaantuminen on joka tapauksessa vaarallista. Siitä alkaa usein kalkkeutuminen”, Hautala sanoi.

Hän ilmoitti, ettei tule jatkossa kertomaan, onko esimerkiksi hänen tulevien kirjojensa kuvia jotenkin käsitelty.

Hautala yhtyi käsityksiin, joiden mukaan kilpailu ja sen koveneminen on ajanut kuvaajia tekemään monenlaisia etukäteisvalmisteluja kuvauspaikoilla, jotta lopputulos olisi mahdollisimman visuaalinen.

Tämä on oikeastaan kuvan muokkausta ennen valotusta, mutta vanhana ja lähes kaikkien hyväksymänä käytäntönä se on ikään kuin hiljaa siunattu.

Tärkeintä oikea tieto

Digiseminaarin useille kymmenille osanottajille puhunut Metsähallituksen entinen luonnonsuojelujohtaja Matti Helminen nosti pöydälle kuvien aitouden käsitteen. Hän katsoi sen olevan enemmänkin keskinäisestä paremmuudesta kilpailevan kuvaajajoukon sisäinen moraalikysymys, kuin kuvan katsojan ongelma.

Helmisen mukaan tärkeintä on se, että kuva välittää oikeaa tietoa luonnosta - olipa se tehty millä tekniikalla tahansa.

”Todellinen luontokuva ei vääristele luontoa, ei yliromantisoi eikä edes kaunistele.”

Hän sanoi kuvaajilla olevan haastetta yhdistää taiteellisuus selkeään ja luotettavaan viestiin, joka paljastaa kuvan katsojalle jotakin olennaista.

Lehtikuvaajan näkökulman keskusteluun tuoneen Hans Paulin viesti oli, että digitaalisen kuvankäsittelyn luoma totuus kuvajournalismissa on yksi monien muiden joukossa. Kuvaajan tehtävänä on vain yrittää olla rehellinen itselleen, ja otettava tekemisistään vastuu, hän tähdensi.

”Valokuva ei ole enää kuten Jumalan sanaa, joksi se ymmärrettiin 150 vuoden ajan. Nyt valokuva on kuin mitä tahansa lausuttua ja kirjoitettua sanaa”, hän vertasi mahdollisuutta hallita pikseleitä.

Kuvajournalismin suurimpana haasteena Paul pitikin sitä, että osataanko kuvia ”lukea” oikein. Tämä edellyttää lehtien lukijoilta hänen mukaansa aikaisempaa suurempaa valppautta ja valveutuneisuutta.

Heikki Ketola

Kaikki mapissa. Hannu Hautala on kokenut monet digitaalista kuvankäsittelyä koskevat lehtikirjoitukset suoranaisiksi hyökkäyksiksi omaa työtään kohtaan.

Heikki Ketola

Uusia ulottuvuuksia. Luontokuvaaja Lauri Sippu jättänyt hyvästit filmeille. Hänen digikameransa ja -tulosteensa herättivät kiinnostusta digiseminaarissa.

Artikkelin lähde Kaleva